Filippiinit osa 2: Malapascua ja Manila

Lähdettiin siis Tagbilaranista, Boholista, kohti pientä Malapascuan saarta Cebun saaren kautta. Malapascua sijaitsee ihan Cebun pohjoisrannikolla ja sinne piti reissata ensin kaksi tuntia lautalla, sitten neljä tuntia bussilla ja tämän jälkeen vielä puoli tuntia veneellä. Edellisen reissun jälkeen tää matka tuntu melkein yhtä helpolta ku Espoo-Turku-junamatka.

Mun nimi lauttalipussa. Anteeks, Alma, voisitko
oppii kirjottaa, mun nimi ei todellakaan oo Tuna! :D

Malapascualla aika meni siis nopeasti kun tuli vaan chillailtuu biitsillä ja pulikoituu ihanan kirkkaassa vedessä.

Meidän kämppä oli ihan biitsillä :)

Tällaset kyltit aina lämmittää mun sydäntä :)

Tälle lähibiitsille oli etuovelta noin 5 metriä

Lähiravintolassa ruuat maksoi 2e

Päätettiin yhtenä päivänä tyttöjen kanssa kävellä saari ympäri. Saari oli sen verran pieni että siihen meni vain reilu pari tuntia :)

Saaren isoimman kylän katu

Kirkko ja koriskenttä. Jostain syystä(varmaan jenkkien
takii) filippiiniläiset on ihan törkeen pähkinöissä koriksesta

Saaren lapset oli tosi ystävällisii ja ilosii :)

Yhtäkkiä tuli vastaan todella söpö tienpätkä

Näin pieneltäkin saarelta löytyi Jehovan todistajia

Kalasaalis rannalla kuivumassa

Malapascua oli myös yksi Filippiinien parhaimpia sukelluspaikkoja, niin tottakai oli pakko käydä suorittamassa muutama sukellus. Päätin suorittaa sellaiset kaksi sukellusta, mitkä voidaan laskea myöhemmin mun advanced-kurssiin mukaan kun sitten lopulta suoritan sen. Ensin tehtiin Alman kanssa deep dive 30 metriin. Matkan tarkoituksena oli nähdä thresher sharkkeja, eli sellaisia haita, millä on todella pitkä häntäevä. Sukellukselle piti lähtee jo puol viideltä aamulla, koska hait kokoontuvat yleensä todella aikaisin aamulla yhteen spottiin. Sukellus 30 metriin meni kohtalaisen helposti, itse en oikeastaan huomannut siinä mitään eroa matalampaan sukellukseen. Tietysti kun sukelsi noin syvälle, piti tehdä pysähdys matkalla ylös 5 metrissä ettei saa sukeltajantautia. Sukellus meni todella hyvin ja nähtiin noin 3-4 eri haiyksilöä, kaikki 2-3-metrisiä, lähin tuli 5 metrin päähän. Oltiin Alman kanssa todella pähkinöissä :D

Aurinko alkoi nousta kun lähdettiin veneellä liikkeelle :)

Tällasii on tresher sharkit (kuva googlesta, mun kamera ei kestä 30 metriin)

Oltiin aika tyytyväisii onnistuneen sukelluksen jälkeen :D

Toinen sukellus oli night dive. Mua jänskätti se pikkasen, kun tää oli eka kerta ku menin sukeltamaan ilman mun henkistä tukee, eli Almaa :D Mutta mun ruotsalainen opettaja oli tosi hyvä tyyppi, ni sen kanssa ei jännittänyt sit sukeltaessa melkein ollenkaan. Me mentiin veteen auringonlaskun aikaan, eli vedessä oli vielä hieman valoisaa. Nopeasti kuitenkin tuli pimeetä ja sit piti laittaa fikkarit päälle. Olikin todella erilaista olla siellä vedessä kun nosti katseen pohjasta, mitä fikkari valaisi, niin näki ympärillään vaan totaalisen pimeyden. Tääkin sukellus meni tosi hyvin ja oli hauska nähdä kaikkii yöeliöitä :)

Yösukelluksen tarvikkeet oli fikkari, kompassi ja painovyö

Aika Malapascualla meni ihan liian nopeasti ja haikein mielin tulikin lähdettyy kohti Manilaa. Lento Manilaan oli Cebun kaupungin kautta ja vähän lentopelkoisena jännitti lentää ekaa kertaa sellaisella lentoyhtiöllä, mikä on EU:n mustalla listalla. Kyseinen yhtiö oli siis filippiiniläinen ja kaikki yhtiöt Filippiineillä on mustalla listalla mun mielestä sen takii, että niiden viranomaiset ei täytä jotain EU:n standardeja.

Kiva mennä koneeseen, mikä savuu :D toi oli siis ilmastointi
vaan, kone ei ollu oikeesti liekeissä tai mitään :D

Lento Manilaan meni tosi hyvin ja nopeesti, ei ollu ees yhtään ilmakuoppia. Manilassa oli lähinnä tarkoitus nähdä muutama nähtävyys ja kierrellä taas hieman kauppakeskuksia.

Mall of Asian sisällä oli jääkiekkokenttä(olympialaiskokoinen)

Dairy Queenissäkään ei osattu mun nimee. Se ei ole Thina.
Se ei ole myöskään Tina, Tiiina, eikä etenkään Tuna! Alma! :D

Filippiinit oli 1500-luvulta lähtien Espanjan siirtomaa ja espanjalaisten rakentamia rakennuksia on vielä todella paljon jäljellä Filippiineillä. Osa niistä valitettavasti tuhoutui toisessa maailmansodassa, mutta onneksi muutamia hienoja rakennuksia selvisi. Käytiin Manilassa vierailemassa Intramurosin kaupunginosassa, missä on paljon näitä rakennuksia vielä jäljellä.

Fort Santiagon linnake

Manilan katedraali

San Agustin kirkko, Filippiinien vanhin kirkko

San Agustin sisältä

Manilan ruuhkat oli todella jäätävät, mutta onneksi taksit oli halpoja :)

Oli pakko käydä viel vikana päivänä vetämässä sushiähkyt, kun
Aasiassa sushi on ihan naurettavan halpaa verrattuna Suomeen

Nomnomnom

Tuhosin aika monta lautasellista sushii ja sit iski törkee väsy :D

Meidän kotikatu Manilassa

Mä tavallaan tykkäsin Manilasta, mutta en tykännyt siitä kuinka pelottavaa siellä oli etenkin iltaisin. Olikin kiva kun yksi meidän taksikuskeista selitti meille, että ei todellakaan kannata kävellä kaduilla viiden jälkeen. Kuulemma Manilassa on sikana narkkareita, jotka pyörii kaduilla ryöstämäs ihmisii. "They all have guns. If they rob you, just give them all your money." Tää taksikuski oltiin kerran kans ryöstetty. "They also rape women and then kill them." Ooookooo... Tuli ton palopuheen jälkeen aika kiltisti pysyttyy sisätiloissa pimeen jälkeen. Jännittikin kun jäin vikana päivänä yksin Manilaan, kun sekä Alma että Niina oli jo lähteny Suomeen. Mun piti siis yksin selvitä aamulla ensin hotellilta taksilla bussiasemalle, sit bussilla kolmen tunnin matka Clarkin lentokentälle, mistä mulla oli lento Kuala Lumpurin kautta Perthiin. Eniten tossa matkassa mua jännitti se, et pääsen vaan Manilasta ehjänä pois. Aamullakin puoli seiskan maissa lähdin hotellilta hakemaan vettä lähikaupasta, noin 20 metrin päästä. Mulla ei ollut muuta kun mun kukkaro kädessä, siellä noin 1e rahaa, just tarpeeks siis parii pulloo varten. Sit kattelin et siinä kadun toisella puolen oli kohtalaisen epäilyttävää porukkaa hengailemassa, näytti just perus narkkareilta. Sit kaks niistä näkee et mä tuun siit hotellilta ulos ja lähtee kävelee siitä kadun yli pikkasen viistoon siihen suuntaan minne mä otin pari askelta. Päätin sitten tehdä aika nopee uukkarin ja menin takas hotelliin. Ei ois ollu ainakaan paljon ryöstettävää, mut en ollu oikeen sillä päällä heti aamusta et olisin jaksanu tulla ryöstetyks. Pakko sanoo et jantterit oli vähän huonoja varkaita, koska niiden aikeet oli todella obvious. Muutaman kerran kans menetin mun juomapullon kadulla kävellessä, kun katulapset tuli nappasee kädestä.

Selvisin sit ihan hyvin kyl lentokentälle ja kaikki lennotkin meni tosi hyvin. Nyt oonkin ollut reilun päivän täällä Ausseissa, Perthissä. Mä päätin myös kokeilla sohvasurffausta, asun siis tällä hetkellä neljän uusseelantilaisen jantterin kämpillä :)