Loma ja Nyepi

Torstaina alkoi melkein 2 viikon loma ja onkin vihdoin aikaa puuhata kaikkea. Loma on tässä leppoisasti mennyt lähinnä surffatessa ja kavereiden kanssa hengatessa. Viikonloppuna Seeds of Hopen lastenkodissa harjottelussa olevat tytöt tulivat meidän luokse yöksi ja vietettiin tosi mukava tyttöjen viikonloppu.

Perjantaina meille siis ilmaantui 4 tyttöä tänne asumaan ja osa tytöistä nukkui sohvalla, osa meni Niinan makkariin ja jaettiin sitten Niinan kanssa mun makkari. Niina olikin sitten niin kipee, että lähti käymään lääkärissä hakemassa lääkitystä. Me muut tytöt käytiin vaan syömässä mun uudessa vakkarimestassa, Gourmet cafessa, jättimäiset herkkusalaatit. Sieltä saa Balin parhaat salaatit 4 eurolla ja niihin saa itse valita, mitä niihin tulee. Noms, oon koukussa.

Lauantaina juhlittiin sitten Annan synttäreitä meillä ja pyydettiin muutama muukin tyttö käymään. Itse en juonut mitään, koska sunnuntaina aamulla halusin lähteä surffaamaan jo ysiltä. Iankin soitti meille lauantaina ja kysyi, ollaanko tekemässä mitään. Pyydettiin sitten Ian meidän luokse myös viettämään iltaa. Ian olikin todella erilainen verrattuna aiempaan, en tiedä johtuiko siitä että hän oli humalassa vai oliko hän vain muuten omituinen. Ian teki kaikkien tyttöjen olon todella epämukavaksi esimerkiksi välillä aina vihjailemalla tai sanomalla jotain hävytöntä. Olin kaikenkaikkiaan todella pettynyt Ianiin, kun olin niin ajatellut että onpas mukava tyyppi. Niina sitten lopulta lähetti Ianin yksin taksilla hotellille. Onneksi muuten oli ihan mukava ilta tyttöjen kanssa :)

Annan herkullinen suklaakakku

Sunnuntaina lähdettiin sitten porukalla käymään etelässä Uluwatussa ihailemassa auringonlaskua ja katsomassa yksi paikallinen surffibaari, minne kuulemma kaikki surffarit kokoontuu bilettämään sunnuntaisin. Mestan nimi oli Single Fin ja syötiin siellä myös ruokaa. Ruoka ei ollut mitään loistavaa ja sen lisäksi annokset olivat pieniä ja kalliita. Onneksi näkymät ravintolasta oli aika upeat ja sen lisäksi live-musiikki oli loistavaa. Meno oli kuitenkin sen verran vaimea, että päätettiin siirtyä Kutalle jatkamaan juhlintaa. Kerettiin vielä Alleycatsiin ennen kun se meni kiinni ja jatkettiin sieltä matkaa Skygardenin kautta Eikoniin :D

Tämä näkymä oli upea ja tuli mieleen melkein meidän mökin kuistin auringonlaskut :D

Maanantaina piti käydä hakemassa kaupasta ruuat jo valmiiks jääkaappiin, koska tiistaina ei saanut lähteä pois kotoa. Tiistaina oli siis Nyepi, eli Silent day(hiljainen päivä), millä juhlistetaan Balilaista uutta vuotta. Balilainen kalenteri on vain 210 päivää, eli myös tämän mukaan juhlitaan Nyepiä.

Monta päivää ennen Nyepiä on erilaisia seremonioita ja kulkueita, mitkä välillä on sulkeneet kokonaisia katuja ja on ollut erittäin hankalaa kulkea skootterilla ympäriinsä. Lauantaina kun oltiin menossa syömään tyttöjen kanssa, niin törmättiin yhteen isoon kulkueeseen ja seistiin onneksi vain noin vartti siinä odottamassa kun kulkue meni ohi. Kyseessä oli Melasti-rituaali, missä monet hindutemppeleiden pyhät esineet viedään merelle tai muuhun vesilähteeseen puhdistettaviksi.

Maanantaina oli sitten luvassa Ngrupuk-paraati ja hirveästi mekkalointia, minkä tarkoituksena oli karkoittaa kaikki pahat henget takaisin mereen. Jokainen kylä tai temppeli oli tehnyt ogoh-ogoh-hahmoja, mitä sitten paraateissa kuljetettiin ympäri lähialueiden katuja. Ogoh-ogohit usein kuvastavat pahoja henkiä. Näihin hahmoihin törmäsi jo päivällä monta kertaa.

 Paikalliset pojat kuljettamassa ogoh-ogohia temppelille iltaa varten.

Illalla lähdettiin toisten oikistyttöjen villalle, missä he asuvat paikallisen perheen kanssa samassa pihapiiirissä, niin saimme vähän paikallisilta opastusta, että minne kannattaa mennä. Oltiin tyttöjen kanssa pukeuduttu saronkeihin, eli melkein oikeaoppisesti perinnepukuihin. Pitkähihaista paitaa ei tarvinnut laittaa, niin jätin sen pois, mikä olikin ihan hyvä, koska kulkueita seuratessa oli pikkasen hikiset oltavat siinä väentungoksessa.

 Ennen lähtöä perhe parin vaihtaritytön voimin kiersi soihtujen kanssa 

ympäri pihapiiriä puhdistamassa paikkaa pahoista hengistä. Kuva

taiteellisesti ja erittäin tahallisesti ylivalottunut :D

Paikallisen perheen äiti oli leiponut meille kue pandania eli vihreetä kakkua

Villalta lähdettiin sitten porukalla seuraamaan kulkueita. Kulkueet oli todella huumorisia ja niitä oli hauska seurata. Kulkueissa paikallisten temppelien pojat kantoivat bambukehikoilla ogoh-ogoh-hahmoja ja pyörittelivät ja heiluttelivat niitä ympäriinsä.

Tiistaina Nyepinä ei sitten saanut poistua kotoa ollenkaan ja piti myös elää ilman sähköä. Nyepinä ei siis saa käyttää sähköä, poistua kotoa, tehdä töitä ja myös hauskanpito on kielletty. Jotkut myös paastoavat koko päivän. Tarkoituksena on keskittyä rukoilemiseen ja esi-isien kunnioittamiseen. Kaduilla partioi Pecalangit, eli paikalliset perinteiset vahdit, että kaikki noudattavat sääntöjä. Koko päivänä Balilla on suljettu lentokentät, satamat ja tiet. Itse täällä pikkasen rikon sääntöjä ja vaan makoilen huoneessa lepposasti läppärin kanssa. On ollut erittäin virkistävä päivä ja onkin kiva lähteä huomenna hyvin levänneenä kohti Gili-saaria tyttöjen kanssa, en malta odottaa! :)

Balilaista tanssia ja tenttiviikko

Keskiviikkona oli erittäin hapokasta mennä aamulla kouluun kun oltiin tultu kotiin Sumatralta vasta tiistaina aivan illalla. Väsymysaste oli niin korkea, että meni luennot kyllä ihan totaalisesti ohi. Tän lisäks mun läppäri hajos ja piti lähtee ettimään uutta. Balilla ei oo ihan hirveesti mestoja(tai ainakaan luotettavia), mistä voi käydä ostamassa konetta. Päätin käydä ainakin paikallisessa Prismassa eli Carrefourissa ja sitten jossain yleisessä elektroniikkaliikkeessä nimeltä Electronic city. Molemmista paikoista löytyi tosi kiva hp:n miniläppäri, mutta tosi ruman turkoosin värisenä vain. Läppäriä tehdään myös nätin punaisena, mutta ne oli loppu. Carrefourista sanottiin että uuden tilaamiseen menee 1-2 viikkoa, mutta Indonesiassa en yhtään luottaisi näiden aika-arvioihin, kun täällä täsmällisyys ei ole ihan niin tarkkaa.

Kiertelin sitten noiden lisäksi pari luotettavaa liikettä Denpasarissa, mutta kaikissa oli läppärivalikoima joko noin 5 läppäriä tai sitten ei ollenkaan. Sitten tosi moni paikallinen suositteli mulle sellasta paikkaa ku Rimo Center ja tuntui olevan tosi innoissaan siitä. Koitin kysellä Carrefourin myyjiltäkin indonesiaks et onkse luotettavaa mesta, eli pääsanat käyttöön, onko se iso(besar), uusi(baru) ja hyvä(bagus). Se oli iso ja hyvä, mut ei kuulemma mitenkään erittäin uusi. Noh, sen verran innoissaan kaikki siitä oli, että kai sitä voi kokeilla.

Kestikin hetki löytää Rimo kun olin odottanut että se näyttäisi kohtalaisen siistiltä ulos, mutta se olikin vähän enemmän kämäsen puoleinen rakennus. Lattialla oli torakoita ja muutama rotta. Siinä oli kolme kerrosta täynnä pieniä(n. 10 neliön) kauppoja ja jo ovelta moni myyjä tuli hakemaan mua just niiden kauppaan ostamaan läppäriä. Kilpailu oli kova ja siellä mun läppäri oliskin ollu 20e halvempi kuin Carrefourissa, mutta päädyin siihen ettei varmaan ole sen arvosta jos se sit onkin joku feikki, näistä tuotteista ei täällä oikeesti usein voi tietää.

Olin jo ihan epätoivoinen ja varma siitä, että pitää varmaan lentää Kuala Lumpuriin tai Jakartalle hakemaan konetta. Kirosin Balia ja sen huonoa valikoimaa. Onneksi Suomessa yksi kaveri lohdutti ja auttoi etsimään hieman nopeemmalla netillään muutamia muita kauppoja, mistä päätin sitten käydä seuraavana päivänä koulun jälkeen etsimässä.

Meillä olikin koulua tällä kertaa Denpasarissa ja harjoteltiin balilaista tanssia. Se oli aika hankalaa, koska ensinnäkin ilmastointi oli taas kerran vähän heikohko ja oli ihan törkeen kuuma. Hiki vaan valu kun koitti keskittyä siihen, mitä meidän opettaja selitti kaikista eri jutuista mitä pitää tehdä samaan aikaaan. Ja niitä oli paljon! Kun seisoo, niin pitää jalat olla 90 asteen kulmassa v-asennossa ja muuten jalat maassa, paitsi koko ajan varpaiden pitää osottaa kattoa. Sen lisäksi pitää olla polvet koukussa niin alhaalla kuin mahdollista ja laittaa paino toiselle kankulle, sillai et se on selkeesti enemmän toisella puolella. Tämän lisäks käsien pitää olla ilmassa, toinen rinnan kohdalla ja toinen silmien kohdalla. Vielä tämänkin lisäksi sormien pitää olla mahdollisimman kääntyneinä taaksepäin ja naisten peukolon kämmeneen taitettuna. Sitten kun on löytänyt tämän maailman epämukavimman asennon, niin onkin kiva alkaa tanssimaan ja muuten liikkumaan. Muistutti kyllä aika paljon joogaa toi tanssi, hirveetä vartalonhallintaa vaadittiin. En olekkaan hetkiseen nauranut niin paljon kun tuolloin kun koitti kohtalaisen kankeasti tanssia tota tanssia, mikä paikallisten esittämänä näyttää niin upealta ja sulavalta. 

Törkeen hauskaa, mut ei oltu varmaan kovin vakuuttavia ku toi 

opettaja meinas koko ajan kuolla nauruun :D

Hauskan tanssitunnin jälkeen lähdettiin porukalla käymään yhdellä rannalla hieman Sanurista etelään. Kyseinen paikka oli nimeltään Turtle island vaikkei ihan teknisesti saari ollutkaan, vaan yhteydessä Baliin maasillalla. Ranta oli tosi hiljainen ja siellä oli lähinnä surffareita. Itse en uskaltanut lähtemään surffaamaan, koska aallot oli niin jättimäiset etten uskaltanut mennä edes uimaan. Ajattelin että voin turvallisesti olla polven korkuisessa vedessä hieman vilvoittelemassa, kun oli niin lämmin päivä, mutta aallot toivat mukanaan yhtään liioittelematta hieman siirtolohkaretta pienemmän kiven, mikä osui suoraan mua nilkkaan. Onneks mun jalat on kovaa tekoa, eikä tullut muuta kuin pieni haava ja mustelma. Tosi huonon kohdan kyl valitsi osuu ku sen on just siinä kohdassa, mihin tulee surffilaudan karkausremmi ja hiersi tosi pahasti kun käytiin surffaamassa pe ja la. Oli tosi kivaa viettää rantapäivää isolla porukalla, mutta oli sen verran kuuma jopa Baliasteikolla, että päätettiin lähteä jo parin tunnin jälkeen pois.

 Käytiin syömässä paikallisessa warungissa("ravintola"),
näissä syöminen maksaa yleensä noin 1-2e.

Lähdin rannalta suoraan etsimään läppäriä ja menin käymään Electronic Cityn eri myymälässä ja siellä olikin mun läppärii just ihanan nättinä punasena. Sain puhuttuu siihen vielä kympin alennusta ja läppärin hinnaksi tuli hieman alle 300e. Jos jotain kiinnostaa, niin läppäri on siis HP Mini 210, eli 10-tuumaisella näytöllä varustettu miniläppäri. Tätä oon nyt viikon käyttäny ja tykänny tosi paljon. Näppäimistö on tietysti paikallisella näppämistöllä, mutta vaihdoin sen suominäppikseksi koneelta. Tietysti tärkeintä tässä koneessa oli se, että tää on tosi nätti :D

Lauantaina meillä oli taas porukalla biletystä, tällä kertaa ruotsalaisella villalla. Oli ihan törkeen hauska ilta ja tanssittiin myöhään yöhön Eikonin tanssilattialla. Sunnuntaina oli sitten hieman väsynyt olo ja Pitstopin superherkullinen hamppari oli loistava, mutta ei kyllä vähentänyt väsymystä yhtään. Ei meinannut tulla mitään maanantain tentteihin lukemisesta. Meillä oli viime viikolla mid termsit, eli ma-ke kaksi tenttiä per päivä. Kaikki muut oli open book -tenttejä, paitsi indonesia, eli niihin sai viedä muistarit mukaan. Indonesian kielestä järjestettiin kaksi tenttiä, joista toiseen sai ottaa sanakirjan mukaan. Tentit olisikin olleet ihan liian vaikeita jos ei olisi saanut ottaa muistareita mukaan, koska esimerkiksi historiassa on noin miljoona eri temppelin ja rituaalin nimeä indonesiaksi ja nää sanat on ihan törkeen pitkiä, niin olisi mennyt ikä ja terveys jos niitä olisi ruvennut opettelemaan ulkoa. Kaikissa tenteissä melkein loppu aika kesken ja tuli kirjotettua niin sikana, että ranteeseen sattui. Kokeet meni ihan törkeen hyvin ja olin tosi ylpee ittestäni :D

Sunnuntaina illalla Ian oli soittanut meille yhtäkkiä ja sanoi olevansa Medanin lentokentällä, matkalla kohti Balia. Mitä ihmettä? :D Se mies on kyl yks mysteeri. Ian oli niin myöhään sunnuntaina Balilla, että päädyttiin sopimaan tapaaminen vasta seuraavalle päivälle. Tenttien jälkeen sitten suunnattiinkin Kutan keskustaan lounaalle Ianin kanssa. Ian sanoi olevansa bisnes/lomamatkalla 3 kuukauden ajan ja tuli vain pikaisesti Balille tapaamaan meitä ja jatkaa sitten matkaa kohti Gilejä ja Lombokia. Ian sanoikin ettei jaksanutkaan hengaa Balilla ja jatkaa varmaan seuraavana päivänä jo eteenpäin. Ian sanoi, että matkasuunnitelmiin kuului kanssa Papua, Timor, Flores, Malesia, Eurooppa ja mitäs muita olikaan mitä en nyt yhtään muista.

Syötiin siinä Ianin kanssa lounasta ja Ian taas kerran ei suostunut että me maksetaan mitään. Sen lisäksi Ian oli tuonut mulle pullon valkkaria, koska muistaa että sitä kaipasin paljon. Niina sai Lake Toballa tehdyn käsilaukun ja t-paidan.

Nauratti myös se, kun koitettiin opettaa Ianille, miten sanotaan suomeksi "you look good". Sanottiin että "näytät hyvältä" ja Ian rupesi kirjoittamaan sitä kännykkäänsä muistiin. Katottiin mikä oli tulos ja kännykässä luki "nauta huva alta" :D tiputtiin molemmat Niinan kanssa ja sanottiin Ianille että ei ainakaan naisia kannata ihan hirveesti ruveta sanomaan naudaksi :D Kaiken viel kruunas ku Ian yhdisti tän sen osaamaan suomenkieliseen kirosanaan tokasemalla "jumalauta nauta" :D

Sellainen viikko tällä kertaa. Tenttien jälkeen alkoi vajaan parin viikon loma ja ajateltiin lähteä tyttöjen kanssa porukalla käymään Gileillä ja Lombokilla. Toivottavasti löydän jossain välissä myös vihdoin aikaa surffata. Tuntuu et surffaaminen on jäänyt nyt ihan liian paikoilleen junnaamaan ja haluisin vaan päästä treenaamaan. Surffausta tietysti haittaa et meillä on ollut tosi huonot surffisäät viime aikoina. Todella turhauttavaa. Mutta en aio luovuttaa tai masentua, koska let's face it, kuka Balilla vois ees olla masentunu :D

Loman kunniaksi korkkasin Ianin tuoman valkkarin

ja illalla bileet siirtyi taas kerran tietysti Eikoniin :D

Lopuksi voisin kertoa pari hassua juttua, mihin on ollu hankala tottua Indonesiassa. Ensinnäkin kättelyt. Täällä pidetään loukkaavana jos ihmistä kättelee liian kovaa. Täällä on kohteliasta kätellä todella, todella löysästi. Tämäkin vaihtelee alueittain ja kuulemma esimerkikisi Jaavalla kätellessä hädin tuskin kosketaan toisen kättä. Toinen omituinen juttu täällä on se, että on myös epäkohteliasta ojentaa mitään vasemmalla kädellä. Ekat pari viikkoa vahingossa aina ojenteli kaikkea vasemmalla, mutta nykysin on jo tottunut ojentamaan kaiken oikealla. Näiden lisäksi indonesian kielessä on pari hassua juttua, mutta mun mielestä ehkä hassuin on se, että sanomalla sana kahdesti saadaan aikaiseksi monikko. Esimerkiksi lapsi on anak, mutta lapset on anak-anak(joskus kirjoitetaan myös anak2). Niin ja poika on laki-laki, elii jos haluaa sanoa poikalapsia, niin sanotaan anak-anak laki-laki :D ei onneksi tarvi sanoa laki-lakia myös kahdesti.

Sumatra: Osa 3 + Kuala Lumpur

Lähdettiin siis melkein heti viidakkovaelluksen jälkeen takaisin Medanin suurkaupunkiin. Siellä meillä oli aikaa kierrellä vielä koko seuraava päivä. Ian sitten varasikin meille hotellihuoneen ja vaati että hän maksaa sen, koska hän oli kuulemma niin kiitollinen siitä että oltiin lähdetty hänen kanssaan viidakkovaellukselle. Koitettiin kovasti kieltäytyä, mutta Ian ei hyväksynyt sitä ja sanoi että hän maksoi jo. Koitettiin sanoa Ianille, että mehän tässä ollaan ne ketkä on kiitollisia, koska Ian koko ajan auttoi meitä kaikissa jutuissa, ajoi meitä ympäriinsä, tulkkasi ja oli meidän bodyguard kun paikalliset miehet vähän liian ahdistavasti tuijotteli tai huuteli meidän perään.

Perus kananmunakuorma matkalla Bukit Lawangista Medaniin

 Medanin hotelli

 Näkymää huoneen ikkunasta

Sama näkymä päivällä

Ian oli siis ihan käsittämätön tyyppi, ei kukaan noin pyytteettömästi auta vaan toisia ihmisiä. Mutta tää jantteri oli selkeesti erilainen, sanoi että tykkäsi vaan kun on seuraa. Moni varmaan kelaa, että Ianilla oli jotain taka-ajatuksia, kun saa nuoria tyttöjä kyytiinsä, mutta Ian oli koko ajan tosi kunnioittava meitä kohtaan. Piti aina sellaisen 1-2 metrii välii meihin eikää yhtään lääppinyt, tuijottanut tai mitään. Ian oli siis noin 40v sumatralainen bisnesmies ja perheenisä. Ianilla on 4-vuotias tytär ja 6-vuotias poika.

Seuraavana aamuna Medanissa päätettiin vaan lähteä kiertelemään ostoskeskuksia. Löydettiinkin yksi kohtalaisen iso ja moderni, jopa länsimaisella standardilla. Ian kävi ostamassa lapsilleen tuliaisiksi leluja ja lähti sitten yhteen bisnestapaukseen, mutta sitä ennen hän etsi meille luotettavan kuskin, kenen kyytiin voidaan mennä turvallisesti :D Loput kauppakeskukset olikin kohtalaisen kämäsiä ja päätettiinkin ennen pimeää suunnata takaisin hotellille. Medan on ensimmäinen kaupunki, missä on tullut pikkasen epäturvallinen olo ja vaatteidenalainen vyölaukku olikin tosi hyödyllinen. En hirveästi shoppaillut, ostin ainoastaan uuden 60-litraisen rinkan, mikä maksoi alennuksessa noin 15 euroa. Vanha rinkka taitaakin olla noin 8 vuotta vanha ja vähän alkaa narut katkeilemaan.

Vikana iltana käytiinkin syömässä tosi hyvässä hotelliravintolassa, sanottiin moikka Ianille ja mentiin ajoissa nukkumaan, koska seuraavana aamuna meillä oli lento Kuala Lumpuriin jo klo 8. Me päätettiin lentää Kuala Lumpurin kautta, koska sillain me poistutaan maasta ja voidaan ottaa uusi viisumi, ilman että täytyy täällä ruveta häsläilemään ton uusinnan kanssa. Sen lisäks bonuksena Kuala Lumpurissa on yhdet parhaat shoppailut aasiassa.

Petronas towers

9-kerroksinen kauppakeskus. Täältä löytyy myös sisävuoristorata :D

Oltiin Kuala Lumpurissa noin klo 10 ja jätettiin nopeesti vaan tavarat säilöön ja lähdettiin taksilla kohti keskustaa. Matka keskustaan kesti yli tunnin ja shoppailuaikaa meillä oli vaan vajaat 6 tuntia. Äkkiä siitä lähdettiin siis käymään yhtä jättimäistä, 9-kerroksista kauppakeskusta läpi. Kerettiin ehkä 3. kerrokseen 4 tunnin kiertämisen jälkeen kun päätettiin vaihtaa kauppakeskusta. Tiedettiin että toisessa kauppakeskuksessa on pari meidän lempiliikettä ja haluttiin ne vielä käydä läpi ennen kuin piti lähteä takaisin lentokentälle.

Aika loppui ihan törkeen nopeesti ja melkein tuli jo kiire lennolle. Taas kerran oltiin onneksi käsimatkatavaroilla liikenteessä ja check-in oltiin tehty netissä. Kerettiin siis ihan hyvin. Ihan hirveesti tossa päivässä ei kerennyt ostella, ostin vain kaksi toppia ja housut. Mutta ollaan onneksi menossa kuukauden päästä uudestaan Kuala Lumpuriin ja voidaan jatkaa sitten shoppailuja.

Lento takaisin meni tosi hyvin ja saatiin visatkin alle minuutissa tiskiltä, mutta mun maahantuloviranomainen rupes jotain nillittää mulle siitä, miten mä olisin voinu pidentää mun visaa, eikä mun ois tarvinnu mennä käymään Kuala Lumpurissa. Se oli oikeesti tosi töykee, sano mulle et "Why did you go to Kuala Lumpur only for a day?" Sit ku sanoin et shopping ni se jotain pyöritteli silmiään ja rupes saarnaa mulle, et mun ei kannata ens kerralla poistuu maasta, vaan voin pidentää totaki viisumii, vaikka se on eri viisumi. Se on vähän myöhästä ku lennot Malesiaan ens kuukaudeks on jo ostettu. Ihme jantteri. Niinan viranomainen oli vaan naureskellu ja kyselly et oliko hyvät alennukset. Tosi ihmeellistä toimintaa.

Olikin ihanaa rankan reissaamisen jälkeen päästä pitkästä aikaa omaan sänkyyn ja lämpimään suihkuun.