Toipilasviikko

Viime viikolla olin aika monena päivänä kipeänä. Maanantaina heti aamusta oli hieman heikko olo ja sit iltapäivällä tuli ihan tajuttoman huono olo. Jokin paikallinen mahatauti iski ja mikään ruoka ei pysynyt edes vähää sisällä. Onneksi 24h apteekki on tossa alle 100 metrin päässä, niin kävin hakemassa sieltä vähän lääkitystä ja jotain suola-sokeri-juomaa. Kauhein juoma mitä olen ikinä juonut. Voin sanoa, että ei kyllä ainakaan oloa helpottanut.

Onneks löysin kaupasta halal-haribomatoja(halal=muslimit saa syödä, "puhdas"), ni ne lohdutti pikkasen :)

Näkymä mun ikkunasta ulos. 

Auringonlasku mun ikkunasta kuvattuna. 

Myöskin mun ikkunasta.

Tällä viikolla on tullut jonkun verran seurattua The Jakarta Postia ja The Bali Timesia. On kiva asua toisessa maassa siinä mielessä, että on hyvä joskus päästä pois Suomi-kuplasta. Oon koittanu päästä vähän paremmin perille ajankohtaisista asioista Indonesiassa. Mun mielestä on mielenkiintoista asua maassa, missä on huomattavasti enemmän köyhyyttä kuin Suomessa. Täällä ei ole myöskään mitään sellaista valtion takaamaa suojaverkkoa, jos menee huonosti. Jos oot siis köyhä, ni sit saattaa oikeesti olla aika huonot oltavat.

Paikalliset olivat kuulemma ihmetelleet suuresti myös sitä että Suomen valtion budjetti on julkinen samoin kuin poliitikkojen palkat. Täällä on myös selkeästi herkempi poliittinen tilanne kuin Suomessa ja todella tiukka laki. Tosi jänniä oikeusjuttuja on tullut nyt luettua uutisista. Tässä on ollut aikaa pohdiskella ja tutkia kun on vaan sängyssä makoillut.

Balilaiset on muutenkin tosi erilaista kansaa verrattuna suomalaisiin. Täällä on uskonnolla todella suuri osa arkielämässä. Välillä on hauska ajella tuolla skootterilla ja huomata et oho, tänään onki tää tie suljettu, koska täällä on jokin uskonnollinen kulkue jossain vaiheessa. Ei siinä mitään, sitten pitää vaan katsoa uusi ajoreitti. Meillä onkin tossa ihan meidän vieressä yksi hindutemppeli, mistä todella usein kuuluu musiikkia ja rukoilua kajareista tänne meidän talolle asti.

Balilla on myös hankala löytää luotettavia sääennustuksia. Suomessa on tottunut että sääennusteet löytyy Ilmatieteen laitoksen sivuilta kolmen tunnin väliajoille ja parin asteen heittelyt on mahdollisia, mutta yleensä ihan luotettavaa tietoa. Balille tällainen taitaa olla kohtalaisen vaikeaa. Naurattaakin melkein noi sääsivustot missä lukee että on lämmintä, aurinko paistaa välillä, saattaa sataa. Joka ikinen päivä sama ennuste. Välillä saattaa olla laitettu ukkosta kans sinne jonnekkin väliin. Hankala siis suunnitella mitään, kun ei voi koskaan tietää millainen sää on luvassa. Aina parempi siis vaan mennä ja ottaa sadeviitta tai -varjo mukaan. Harvoin se sade kovin kauaa täällä kestää. Onneksi sateet on yleensä myös lähinnä aamuisin, iltaisin tai öisin. Hankala totutella suomalainen suunnitelmallisuus tällaiseen katotaan miten käy -tyyliseen ajattelutapaan.

Maanantaista keskiviikkoon meni siis suurin osa ajasta vaan sängyssä makoillessa, parannellessa ja elämää mietiskellessä. Keskiviikkona Melika lähti takaisin Suomeen ja mun huoneessa olikin erittäin tyhjää sen jälkeen. Omituista taas totutella nukkumaan yksin tän jälkeen kun on melkein kuukauden ajan nukkunut koko ajan jonkun toisen vieressä. Tai no kaks sänkyy täs huoneessa on, mut silti.

Onneksi keskiviikkona illalla oli niin hyvä olo, että pystyi jopa lähtemään ihmisten ilmoille, ettei tarvinnut ihan mökkihöperöksi muuttua. Keskiviikkona yhdillä vaihtarityypeillä oli niiden villalla tupaantuliaiset tossa ihan lähellä. Otin mukaan yhden paikallisen juoman(muistutti Bacardi Breezeriä) ja vettä ja lähdin skootterilla liikenteeseen. Se olikin tossa ihan 5-10 minuutin ajomatkan päässä. Oli jännää ajaa ekaa kertaa yöllä, kun tuolla tuntui olevan taas ihan erilainen ajotyyli porukalla. Meitä oltiinkin jo aiemmin varoiteltu että öisin on selkeästi enemmän kännikuskeja, eli kannattaa olla skarppina. Huomasinkin että muutama kuski ajoi hieman liian hasardisti mun mielestä. Siis enemmän kuin päivällä.

Villabileissä oli tosi hauskaa ja oli taas kerran kiva nähdä vaihtareita koulun ulkopuolella. Hengattiin suurin osa iltaa jalat poolissa, koska se viilensi ihanasti. Meidän iloksi oli myös erittäin nätti kuutamo, mitä tietysti ei kameralla saanut läheskään yhtä nätisti kuvattua. Olispa silmissä joku kamera, mikä vois tallentaa samalla tavalla ku mitä mun silmät näkee. Joku vois keksii tän asap :D

Ainii, tässä on myös kuvia meidän koululta. Ihanan trooppinen kampus :)

Pakollinen alttari löytyy myös koulun pihalta. 

Tässä rakennuksessa meillä on tällä hetkellä tunnit. Onneksi on ilmastointi, katossakin vain yksi reikä :D 

Näiden katosten varjossa on mukava porukalla viettää taukoja.

Lauantaina lähdettiin sitten Niinan kanssa Kutalle katsomaan auringonlaskua ja todella moni tyyppi tuli rannalla pyytämään kuvia meidän kanssa. Erittäin hämmentävä tilanne kun yhtäkkiä joutuu poseeraamaan kymmenen eri tyypin kanssa siinä. Sitten kun meiltä ruvettiin pyytämään että jos saisi kuvaa varten myös pusun poskelle niin liukenin tilanteesta kyllä aika nopeasti karkuun.

Myöhemmin illalla tavattiin Seeds of Hopen tyttöjä taas ja mentiin muutamalle paikalliseen baariin. Todella hankala juoda täällä mitään kun viini on kallista, bisse on jäätävän makuista(mun mielestä) ja viinat saattaa olla metanolia. Mutta kuitenkin oli todella hauskaa tyttöjen kanssa. Huomattiin baarissa että on Australia day, eli ilmeisesti aussien itsenäisyyspäivä. Baarissa oli muutama kohtalaisen humalainen aussi siis.

Ei osallistuttu best chest -kisaan :D

Vaikka olikin hauskaa, ilta piti jättää lyhyeen, koska seuraavana aamuna oli treffit aaltojen kanssa. Sunnuntaina vuokrasin ekaa kertaa surffilaudan ja surffasin koko päivän(tai noin klo 10-16). Tietysti tuli taukoja pidettyä, mutta oli kyllä lihakset aika rikki sen jälkeen. Rakastan surffaamista vielä toistaiseksi aika paljon. Saa nähdä miten tässä käy kun ajattelin seuraavaksi ottaa astetta vaikeemman oppitunnin.

Mutta viime viikolla ei ole siis tullut hirveesti puuhailtua, lähinnä pakollinen Balibelly tullut testattua. Ei mukavaa, en suosittele kenellekään. Annan arvosanaksi 0/5.

Kerkesin myös tossa kipeenä maatessa vähän editoimaan tällaista reissuvideoa. Olen aika huono kuvaamaan ja editoimaan, mutta tämmönen kuitenkin oli lopputulos :) Suunnilleen tasan kuukaus oltu reissussa, tässä siis pieniä pätkiä matkan varrelta. Ensimmäinen pätkä on Hong Kongista (Oppa Gangnam Style!) ja loput Balilta.

Tässä vielä kuva paikallisen kauppakeskuksen vessasta. Ohjeita miten käytetään pönttöä. Älä seiso siinä!

Viikonloppureissu Ubudiin

Päätettiin sitten Melikan ja Niinan kanssa lähteä viikonlopuksi tutustumaan Ubudiin, Balin hengelliseen keskukseen. Ubud on kuuluisa temppeleistään ja monista taiteilijoistaan. Napattiin tyttöjen kanssa taksi menomatkalle, koska bussien kanssa olisi mennyt aika säätämiseksi. Matka meidän kodista Kerobokanista Ubudiin kesti hieman vajaa puolitoista tuntia ja maksoi noin 12-15 euroa, eli alle 5e per nenä.

Ubudissa päädyttiin ottamaan tosi perushotelli, minkä huoneet oli kyllä aika vaatimattomat. Huoneet oli kuitenkin ihan puhtaat ja katosta löytyi tuuletin, niin kelpasi meille ihan hyvin. Ubudissa on öisin ainakin ilmastointi kohtalaisen tarpeeton, koska se on sen verran enemmän vuoristossa että illalla ei ole enää niin kuuma. Meidän huone oli 3. kerroksessa ja sieltä oli kivat näkymät hotellin puutarhaan.

Hotellin puutarhassa oli lepakko! Se oli tosi söpö.

Ensimmäisenä päätettiin sitten tyttöjen kanssa suunnata yhteen Ubudin suurimmista nähtävyyksistä, elikkä Monkey forestiin. Nimensä mukaisesti siellä on ihan mieletön määrä apinoita. Mä oikeastaan pelkään apinoita jonkun verran, niin olin siinä alussa kohtalaisen hysteerisessä paniikissa siellä. Sitten kun tottui niihin apinoihin ja alkoi luottamaan siihen, että ehkä ne ei suunnittele mun puremista, niin pystyi jopa alkaa nauttimaan siitä kuinka absoluuttisen upea paikka se itsessään oli. Kamerasta kyllä pidin rystyset valkosina kiinni, koska apinat ilmeisesti tykkää vähän varastella ihmisten tavaroita. Ihme säkkejä :D

Välillä tie meni hieman kapeaksi.

 Monkey forestin sisällä oli Pura Dalem Agung eli Temple of the Dead.

Monkey forestin jälkeen suunnattiin silversmithing-kurssille, eli päätettiin ruveta hopeasepiksi. 

Kun päästiin perille, niin ensin piti päättää että mitä tehdään. Löysin valmiiden mallien seasta yhden nätin ympyrän muotoisen(noin 3cm halkasijaltaan) kaulakorun, mihin tulee puu. Tämä jostain syystä vetosi muhun ja päädyin siihen. Korun tekeminen oli erittäin hikistä puuhaa kun teimme niitä siinä talon katoksen alla ilman minkäänlaista tuuletusta. Ulkona oli tietysti se perus 30 astetta.

Aluksi siis aloin sahaamaan puun kuvion ääriviivoja koruun ja lopuksi vielä yhden työntekijän avulla hakattiin vasaralla ja taltalla puuhun lehdet. Korun tekemisessä meni noin kolme tuntia ja olin kohtalaisen rikki sen jälkeen. Onneksi sain siihen loppuvaiheeseen apua kun pyysin, koska mun sormet oli ihan liian hajalla, että olisin pystynyt tekemään työn loppuun yksin. Mutta onneksi sitten korusta tuli (omasta mielestä) todella ihana! Annoin sille nimeksi My Balinese tree of life. Olen ihan rakastunut siihen, en varmaan pariin tuntiin voinut muuta kuin ihailla sitä :D

Illalla me päädyttiin sattumalta yhden temppelin johonkin tanssishowhun, mikä oli sellainen missä oli juoni. Se oli balilaiseen tyyliin kyllä erittäin tapahtumarikas tarinaltaan ja omituinen ainakin näin länkkärinäkökulmasta. Tärkeintä siinä oli ehkä kuitenkin se, että esitys oli erittäin viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Vaikka se kestikin reilu puolitoista tuntia, niin missään vaiheessa ei alkanut kyllästyttämään.

 

Esityksessä ei käytetty soittimia, vaan kaikki musiikki tuli näistä miehistä, jotka mitä erilaisimmin äännähdyksin kuorossa loivat ihmeen hypnoottista musiikkia.

Tällä janarilla oli astetta katu-uskottavammat tatskat ku mulla :D

Onneksi ohjelmavihkosessa oltiin selitetty juoni, koska muuten olisi ollut kohtalaisen hankala pysyä kärryillä.

Maskeeraukset ja hahmot olivat kyllä todella övereitä.

Tanssin jälkeen oli vuorossa vielä hiililläkävely. Ekaks poltettiin kookoksen kuorista hiilet ja sitten joku tyyppi, kenellä oli jonkun paikallisen uskomuksen vuoksi hevospuku päällä, lähti tepastelemaan niiden päälle. Välillä hevostyyppi myös potki kuoria vähän rajustikkin ympäriinsä. Hieman vaarallista hommaa ja yks hollantilainen turisti siinä eturivissä tais saadakkin tulisen kookoksen jalkaansa. Ei kyllä onneksi mitään kummempaa käynyt. Shown jälkeen huomattiin kyllä et oltiin ihan noessa kun oltiin myös istuttu siinä eturivissä.

Vaikka shown jälkeen kyllä väsytti aika paljon, niin päätettiin silti lähteä tyttöjen kanssa muutamalle paikalliseen baariin. Sattumalta myös lastenkodissa töissä olevat tytöt oli Ubudissa meidän kanssa samaan aikaan, niin saatiin oikein mukava porukka kasaan. 

Kesken baarihengailun taas kerran katkesi sähköt. Ilmeisesti Ubudissa sitä tapahtuu useammin kun Kutan alueella, koska samana aamuna oli myös katkennut sähköt ja samoin seuraavana päivänä meni ainakin kahdesti sähköt. Baarimikot osasi onneksi improvisoida ja tekivät viinapulloista isot lyhdyt meille.

Seuraavana aamuna lähdettiin Melikan kanssa paikalliseen kokkikouluun tutustumaan balilaiseen ruokaan ja harjottelemaan parien ruokalajien tekemistä. 

Kurssi alkoi sillä, että lähdettiin kokin kanssa paikalliselle ruokatorille tutustumaan raaka-aineisiin.

Kala oli suolattua, koska läheskään kaikissa kodeissa ei ole jääkaappeja.

Vihdoin löysin missä näitä pieni uhrilahjoja tehdään! Näitä pieniä neliöitä siis löytyy kaikkialta ja ne tuntuvat ilmaantuvan tyhjästä. 

Mausteet olivat selkeesti halvempia kuin Suomessa, esimerkiksi noin 20 vaniljatankoa maksoi suunnilleen 3e.

Saman marketin yläkerrassa myytiin myös taidetta ja vaatteita. Etenkin erilaisia puumaskeja oli paljon.

Sitten suunnattiin porukan kanssa takaisin ravintolaan kokeilemaan ruuanlaittoa. Ensin tehtiin paikallinen mausteseos, nimeltä Basa Gede(eli basic spice paste), mitä voi aina heittää kaikkiin ruokiin pohjaksi. Muuten menu sisälsi perus mixed vegetables, chicken curry, satay-tikkuja ja friteerattua banaania.

Kokkailun jälkeen käytiin vielä katsomassa pari paikallista temppeliä, etenkin mieleen jäi Pura Taman Saraswati, eli Water Palace. Vaikka täällä temppelit yleensäkkin on todella nättejä, niin tää on ollut toistaseks mun lempparein.

Ubudista jäi tosi positiivinen mielikuva. Siellä on selkeesti paljon rauhallisempi meno kuin täällä Kutan läheisyydessä. Vähän enemmän maaseutumaisempia juttuja näkyi siellä, kuten autolastillinen täynnä kanoja jonkun pihassa.

Ihanan hiljainen katu keskellä päivää, tätä kaipaisi kotiseudullekkin.

Aion ehdottomasti palata takaisin Ubudiin jossain vaiheessa. Nyt tuli kierrettyä aika paljon juuri kaikkia nähtävyyksiä ja tehtyä enemmän turisti-juttuja, niin tuntuu että itse kaupunki jäi pikkasen näkemättä vielä.