Päätettiin sitten Melikan ja Niinan kanssa lähteä viikonlopuksi tutustumaan Ubudiin, Balin hengelliseen keskukseen. Ubud on kuuluisa temppeleistään ja monista taiteilijoistaan. Napattiin tyttöjen kanssa taksi menomatkalle, koska bussien kanssa olisi mennyt aika säätämiseksi. Matka meidän kodista Kerobokanista Ubudiin kesti hieman vajaa puolitoista tuntia ja maksoi noin 12-15 euroa, eli alle 5e per nenä.
Ubudissa päädyttiin ottamaan tosi perushotelli, minkä huoneet oli kyllä aika vaatimattomat. Huoneet oli kuitenkin ihan puhtaat ja katosta löytyi tuuletin, niin kelpasi meille ihan hyvin. Ubudissa on öisin ainakin ilmastointi kohtalaisen tarpeeton, koska se on sen verran enemmän vuoristossa että illalla ei ole enää niin kuuma. Meidän huone oli 3. kerroksessa ja sieltä oli kivat näkymät hotellin puutarhaan.
Hotellin puutarhassa oli lepakko! Se oli tosi söpö.
Ensimmäisenä päätettiin sitten tyttöjen kanssa suunnata yhteen Ubudin suurimmista nähtävyyksistä, elikkä Monkey forestiin. Nimensä mukaisesti siellä on ihan mieletön määrä apinoita. Mä oikeastaan pelkään apinoita jonkun verran, niin olin siinä alussa kohtalaisen hysteerisessä paniikissa siellä. Sitten kun tottui niihin apinoihin ja alkoi luottamaan siihen, että ehkä ne ei suunnittele mun puremista, niin pystyi jopa alkaa nauttimaan siitä kuinka absoluuttisen upea paikka se itsessään oli. Kamerasta kyllä pidin rystyset valkosina kiinni, koska apinat ilmeisesti tykkää vähän varastella ihmisten tavaroita. Ihme säkkejä :D
Välillä tie meni hieman kapeaksi.
Monkey forestin sisällä oli Pura Dalem Agung eli Temple of the Dead.
Monkey forestin jälkeen suunnattiin silversmithing-kurssille, eli päätettiin ruveta hopeasepiksi.
Kun päästiin perille, niin ensin piti päättää että mitä tehdään. Löysin valmiiden mallien seasta yhden nätin ympyrän muotoisen(noin 3cm halkasijaltaan) kaulakorun, mihin tulee puu. Tämä jostain syystä vetosi muhun ja päädyin siihen. Korun tekeminen oli erittäin hikistä puuhaa kun teimme niitä siinä talon katoksen alla ilman minkäänlaista tuuletusta. Ulkona oli tietysti se perus 30 astetta.
Aluksi siis aloin sahaamaan puun kuvion ääriviivoja koruun ja lopuksi vielä yhden työntekijän avulla hakattiin vasaralla ja taltalla puuhun lehdet. Korun tekemisessä meni noin kolme tuntia ja olin kohtalaisen rikki sen jälkeen. Onneksi sain siihen loppuvaiheeseen apua kun pyysin, koska mun sormet oli ihan liian hajalla, että olisin pystynyt tekemään työn loppuun yksin. Mutta onneksi sitten korusta tuli (omasta mielestä) todella ihana! Annoin sille nimeksi My Balinese tree of life. Olen ihan rakastunut siihen, en varmaan pariin tuntiin voinut muuta kuin ihailla sitä :D
Illalla me päädyttiin sattumalta yhden temppelin johonkin tanssishowhun, mikä oli sellainen missä oli juoni. Se oli balilaiseen tyyliin kyllä erittäin tapahtumarikas tarinaltaan ja omituinen ainakin näin länkkärinäkökulmasta. Tärkeintä siinä oli ehkä kuitenkin se, että esitys oli erittäin viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Vaikka se kestikin reilu puolitoista tuntia, niin missään vaiheessa ei alkanut kyllästyttämään.
Esityksessä ei käytetty soittimia, vaan kaikki musiikki tuli näistä miehistä, jotka mitä erilaisimmin äännähdyksin kuorossa loivat ihmeen hypnoottista musiikkia.
Tällä janarilla oli astetta katu-uskottavammat tatskat ku mulla :D
Onneksi ohjelmavihkosessa oltiin selitetty juoni, koska muuten olisi ollut kohtalaisen hankala pysyä kärryillä.
Maskeeraukset ja hahmot olivat kyllä todella övereitä.
Tanssin jälkeen oli vuorossa vielä hiililläkävely. Ekaks poltettiin kookoksen kuorista hiilet ja sitten joku tyyppi, kenellä oli jonkun paikallisen uskomuksen vuoksi hevospuku päällä, lähti tepastelemaan niiden päälle. Välillä hevostyyppi myös potki kuoria vähän rajustikkin ympäriinsä. Hieman vaarallista hommaa ja yks hollantilainen turisti siinä eturivissä tais saadakkin tulisen kookoksen jalkaansa. Ei kyllä onneksi mitään kummempaa käynyt. Shown jälkeen huomattiin kyllä et oltiin ihan noessa kun oltiin myös istuttu siinä eturivissä.
Vaikka shown jälkeen kyllä väsytti aika paljon, niin päätettiin silti lähteä tyttöjen kanssa muutamalle paikalliseen baariin. Sattumalta myös lastenkodissa töissä olevat tytöt oli Ubudissa meidän kanssa samaan aikaan, niin saatiin oikein mukava porukka kasaan.
Kesken baarihengailun taas kerran katkesi sähköt. Ilmeisesti Ubudissa sitä tapahtuu useammin kun Kutan alueella, koska samana aamuna oli myös katkennut sähköt ja samoin seuraavana päivänä meni ainakin kahdesti sähköt. Baarimikot osasi onneksi improvisoida ja tekivät viinapulloista isot lyhdyt meille.
Seuraavana aamuna lähdettiin Melikan kanssa paikalliseen kokkikouluun tutustumaan balilaiseen ruokaan ja harjottelemaan parien ruokalajien tekemistä.
Kurssi alkoi sillä, että lähdettiin kokin kanssa paikalliselle ruokatorille tutustumaan raaka-aineisiin.
Kala oli suolattua, koska läheskään kaikissa kodeissa ei ole jääkaappeja.
Vihdoin löysin missä näitä pieni uhrilahjoja tehdään! Näitä pieniä neliöitä siis löytyy kaikkialta ja ne tuntuvat ilmaantuvan tyhjästä.
Mausteet olivat selkeesti halvempia kuin Suomessa, esimerkiksi noin 20 vaniljatankoa maksoi suunnilleen 3e.
Saman marketin yläkerrassa myytiin myös taidetta ja vaatteita. Etenkin erilaisia puumaskeja oli paljon.
Sitten suunnattiin porukan kanssa takaisin ravintolaan kokeilemaan ruuanlaittoa. Ensin tehtiin paikallinen mausteseos, nimeltä Basa Gede(eli basic spice paste), mitä voi aina heittää kaikkiin ruokiin pohjaksi. Muuten menu sisälsi perus mixed vegetables, chicken curry, satay-tikkuja ja friteerattua banaania.
Kokkailun jälkeen käytiin vielä katsomassa pari paikallista temppeliä, etenkin mieleen jäi Pura Taman Saraswati, eli Water Palace. Vaikka täällä temppelit yleensäkkin on todella nättejä, niin tää on ollut toistaseks mun lempparein.
Ubudista jäi tosi positiivinen mielikuva. Siellä on selkeesti paljon rauhallisempi meno kuin täällä Kutan läheisyydessä. Vähän enemmän maaseutumaisempia juttuja näkyi siellä, kuten autolastillinen täynnä kanoja jonkun pihassa.
Ihanan hiljainen katu keskellä päivää, tätä kaipaisi kotiseudullekkin.
Aion ehdottomasti palata takaisin Ubudiin jossain vaiheessa. Nyt tuli kierrettyä aika paljon juuri kaikkia nähtävyyksiä ja tehtyä enemmän turisti-juttuja, niin tuntuu että itse kaupunki jäi pikkasen näkemättä vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti