Maanantaina me ajettiin ekaa kertaa kouluun skoottereilla. Matkaan menee suunnilleen 40 minuuttia. Menis varmaan nopeemmin, mutta tossa päätiellä(Sunset roadilla) on ihan massiivinen tietyömaa, minkä kohdalla on aina sikana ruuhkaa. Se saa Espoo-Kirkkonummi-välin tietyömaaruuhkat näyttämään aika lepposilta.
Mulle skootterilla ajo oli kohtalaisen helppoa, koska mulla on ollu skootteri jo 15-vuotiaasta lähtien, mut Niinan kanssa piti pikkasen siinä edeltävänä viikonloppuna harjotella ajamista, koska Niina ei ollut koskaan aiemmin ajanut skootteria. Hyvin se sit lopulta meni, koska loppupeleissä skootterilla ajohan ei mitenkään superhaastavaa onneksi ole.
Ainoo mikä tossa vaati pikkasen totuttelua on toi paikallinen liikenne. Aluks kesti tosi pitkään älytä että missä kohtaa tietä on milloinkin hyvä ajaa ja mitä kaikki tööttäykset tarkottaa ja miksi ihmiset ajaa punasia päin. Ulkopuolisena kun katsoi tota menoa ekalla viikolla taksista niin se näytti ihan järjettömältä, mutta sitten kun siihen ite pääsee mukaan, niin se meneekin jotenkin tosi lepposasti. Täällä paikalliset on tottuneet antamaan tilaa ja vaikka meno näyttää järjettömältä, niin yleensä tossa on silti jonkinlainen järjestys. Yleensä skootterit pysyy tien vasemmassa reunassa ja autot oikeella(täällä on siis liikenne "väärällä" puolella tietä).
Ei hätää, äiti, mul oli kypärä päässä!
Maanantaina meillä alkoi koulu indonesian kielellä, alotettiin onneks aika helpolla. Meillä on indonesiaa kaksi kertaa viikossa, maanantai- ja tiistaiaamuisin. Meillä on maanantaisin miesopettaja ja tiistaisin naisopettaja, ja näiden kahden opetustyylien välillä on aika selkeä ero. Mr. Rajeg on todella lepposa ja heittää vaan koko ajan ihan tajuttoman älytöntä(ja balilaisille ominaista) läppää, että siellä tunnilla ei voi kun nauraa. Sitten puolestaan Ibu Sutji on aika tiukka mamma, joka kyllä on todella asiantunteva ja hyvä opettaja, mutta siellä tunnilla ollaan kyllä selkä suorassa ja vastaillaan kysymyksiin.
Mr. Rajegin tunti oli tosi hauska ja opeteltiin ihan perusfraaseja et miten esitellään ittemme ja miten kysytään et mitä kuuluu jne. Sit tietysti pari turistille hyödyllistä sanaa ja fraasia, mikä auttaa tinkaamisessa marketeilla. Mr. Rajegin läpät piti tunnin todella hauskana ja meinasin kuolla nauruun kun hän selitti meille miten kannattaa tingata. "First they say a really high price for you, because you're tourists. Then you pretend to be shocked and maybe you can say 'wah!', which means 'wow!' in Indonesian. Then you bargain, but keep smiling. Then maybe you can pretend to leave." Mr. Rajeg päätti demonstroida alkamalla kävelemään poispäin ja katsoo taaksepäin ja hymyilee molemmilla hammasriveillä hänelle ominaista jättimäistä hymyään. Ei voinu ku nauraa. Rakastan balilaisten huumorintajua.
Mun mielestä on tosi hauskaa opiskella pitkästä aikaa uutta kieltä ja indonesian kieli itsessään on jollain tapaa jopa veikeä. Tässä esimerkkinä indonesian kielestä muutamia yleisimpiä ja hyödyllisimpiä:
- Nama saya = My name is
- Terima kasih = Thank you
- Tidak, terima kasih = No thank you
- Ya = Yes
- Om swastiastu = I pray for your happiness and safety (tää yleensä sanotaan kun tavataan tai kun lähdetään)
- Apa kabar? = How are you?
- Baik-baik = Just fine.
- Mahal sekali = Very expensive
Indonesian kieli on suomalaiselle kohtalaisen helppo ääntää, koska se lausutaan ihan samalla tavalla miten se kirjoitetaan. Indonesiassa on myös muutama sama sana kuin suomessa ja myös muutama sana englannista, mitkä on kirjotettu ihan ku joku ois vain kirjottanu ne samalla tavalla kun ne äännetään englannista, esimerkiksi stroberi on mansikka tai bir on kalja.
Maanantain luennot jatkui sit kansainvälisellä turismilla, missä käytiin lähinnä läpi Indonesian ja etenkin Balin turismitilannetta. Olin aluksi ajatellut että onpas tylsää, mitä mä teen jollain ihme turismi-kurssilla, mutta sen ekan tunnin jälkeen olin jo muuttanu mieleni. On jostain syystä mielenkiintoista kuulla aina että mikä osuus esimerkiksi maan BKT:sta on turismista(Indonesiassa 7%, Balilla 40%) tai minkä maalaiset käyvät Balilla eniten(japanilaiset ja australialaiset).
Tiistaina meillä oli taas indonesiaa, tällä kertaa Ibu Sutjin johdolla. Ibu on indonesiaa ja tarkottaa rouvaa tai äitiä. Ibu Sutji oli todella hyvä opettaja kyllä, mutta siellä tunnilla on parempi olla skarppina, tai voi saada sellaista kommenttia kun "maybe you should come sit at the front and then maybe you could learn better" tms. Pikkasen kuumottavaa, mutta ainakin on todella hyvä opettaja. Ja loppupeleissä ei kuitenkaan ihan naurettavan tiukka.
Tiistaina toinen meidän tunneista oli sitten historiaa, minkä ajattelin olevan mielenkiintoista, koska aina tykkään hissasta. Mutta sitten meidän tunnin aiheena oli joku se, miten joku alkuihmisen luuranko oltiin löydetty Jaavalta ja koska Australiasta oli ihmiset alkaneet levittäytyä Kaakkois-Aasian saarille jne. Ei siis mielenkiintoista vielä. Toivon että pian hypätään vähän enemmän lähihistoriaan.
Tiistaina paluumatkalla meille kävikin sillälailla, että me ajettiin tossa läheisissä liikennevaloissa punaisia päin ja poliisi lähti skootterilla meidän perään. En ollut ite niin tarkkaan katsonut että mikä valo on meneillään, koska ajoin yhden paikallisen rinnalla, niin vaan seurasin sen menoa. Poliisi sitten pysäytti meidät tien sivuun ja arvasin että tässä tilanteessa on parasta vaan koittaa käyttää perinteisiä: eli hymyä ja paikallista kieltä kehiin. Hirvee hymy siis naamalle ja heitin sille poliisille kaiken indonesian mitä osasin, mainitsin myös että ollaan opiskelijoita. Selkeästi tämä sulatti pikkasen poliisia, koska päästiin pois varoituksella. Opittiin myös läksymme: ei punaisia päin, vaikka paikalliset meneekin. Nyt ollaanki sen jälkeen aina pysähdytty jos on punaiset valot vaikka siinä on vähän hassua seistä valoissa kun paikallisia vielä menee meidän ohi.
Pikkasen veikkailtiin että poliisi saattoi lähteä meidän perään tarkoituksena antaa meille sakot, kun näki vaalean ihon. Täällä siis poliisit pysäyttelee länkkäreitä ja yleensä sakoista pääsee maksamalla paikanpäällä poliisille noin 4e lahjuksen. Meidän koululaiset pojat olivat maksaneet yhdelle poliisille noin 60e lahjuksen, kun olivat vahingossa näyttäneet kuinka paljon lompakosta löytyy rahaa. Tämän takia nykysin kannan mukana erillistä lompakkoa kun ajan skootteria, mistä löytyy aika tarkalleen tuo 4e lahjus valmiina.
Keskiviikkona oli sitten vuorossa se pitkään odottamani surffaus! Olin heti aamusta ihan törkeen täpinöissä enkä malttanut odottaa. Jännitti myös hirmuisesti että toivottavasti menee hyvin ja opin nopeasti enkä turhaudu, koska toivon tosi paljon että voisin harrastaa sitä enemmänkin täällä Balilla. Oltiin varattu yhdeltä paikalliselta surffikoululta yksi noin kolmen tunnin oppitunti opetusta. Kyseessä oli siis Prosurf-koulu ja se tekee yhteistyötä meidän vaihtarijärjestön kanssa, niin saatiin 50% alennus tunnista(hinnaksi tuli noin 22e).
Aluksi noin tunnin ajan käytiin prosurffin tiloissa läpi surffauksen teoriaa ja harjoteltiin, missä järjestyksessä noustaan laudalle ja mitkä jalat menee minnekkin missäkin vaiheessa. Koitettiin siis saada teoria haltuun ennen kuin lähdettiin kokeilemaan mereen. Vihdoin sitten saatiin laudat kainaloon ja päästiin kahlaamaan mereen. Olikin todella rankkaa päästä isojen lautojen kanssa kauemmas rannasta kun korkeat aallot koko ajan tulivat päin naamaa.
Aluksi surffiopet aina laittoivat meidät lähtöasentoon ja antoivat vauhtia kun aalto tuli kohdalle, eli tarkoituksena oli lähinnä päästä seisomaan. Ensimmäisellä aallolla pääsin hädin tuskin pystyyn kun jo kaaduin. Mutta ei se mitään, tiesin heti missä oli vika: olin koittanut nousta seisomaan liian nopeasti ja heittänyt jalat ihan väärään kohtaan lautaa. Ei siis mikään ylläri et tasapaino oli pettänyt. Uusintayritystä kehin siis. Toisella kertaa pääsin jo pystyyn, kun osasin olla hötkyilemättä. Hiljaa nousin ylös ja laitoin jalat hyvään asentoon. Oli erittäin voitokas olo kyllä :D
Tokasta aallosta lähtien sainkin suunnilleen kaikki aallot napattua ja lopulta uskaltin kokeilla jopa ilman surffiopea. Ensimmäisen itse yksin nappaamani aallon jälkeen olo oli niin mahtava, että hyvä etten ruvennut hyppimään voitonriemusta tasajalkaa laudalla. Tässä kuvassa näkyykin tuuletukset :D
Hirveästi treenausta nyt vaatisi että alkaisi sujumaan. Ekat vaikutelmat surffauksesta oli, että se ei ole niinkään varsinaisesti vaikeaa, mutta se on tosi rankkaa. Kaikki lihakset oli ihan totaalisen rikki siitä kun piti aina kun pääsi rantaan uudelleen taistella aaltoja vastaan takaisin syvemmälle. Mutta kaikesta huolimatta taidan olla syvästi rakastunut surffaukseen jo nyt. Mutta parempi olla hätäilemättä, kattellaan miten tää lähtee tästä sujumaan.
Keskiviikkona meillä oli ollut lomaa koulusta, koska oli jokin balilainen vapaapäivä. Täällä niitä on uskonnollisista syistä aika usein, ottaen huomioon että täällä on niin paljon muslimeja, hinduja ja kristittyjä. Balilla selkeästi eniten hinduja. Kaikkien juhlapäivät on siis tietysti vapaapäiviä kaikille. Meidän keskiviikon koulut oltiin siksi siirretty torstaille. Torstaina meillä olikin South East Asian business and economy, mistä tunnista en muista oikein mitään muuta kun että se oli tyyyylsä. Kauppisjutut ei siis taida olla mua varten :D
Torstain tokana tuntina meillä olikin sitten eka laki-tunti. Tätä olin odottanut aika innolla, koska vaikka muiden maiden lait kiinnostavat mua yleisellä tasolla, niin etenkin Indonesian järjestelmä vaikuttaa vielä astetta mielenkiintoisemmalta. Indonesia on maailman suurin muslimienemmistöinen maa. En tiedä johtuuko välttämättä tästä, mutta lainsäädäntö on täällä todella tiukka. Juuri jokin brittinainen oli saanut Balilla kuolemantuomion huumerikoksesta. Meidän kiinteistövälittäjä Farah kertoi, että tossa meistä parin kilsan päässä olevassa paikallisessa vankilassa on tälläkin hetkellä länkkäreitä istumassa 20-30 vuoden tuomioita huumerikoksista. Sen lisäksi kyseisessä vankilassa olot ei todellakaan ole mitkään kovin hehkeät. Farah kertoi että siellä ei kannata olla köyhä, koska muuten ei ole varaa lahjoa vanginvartijoita että sais ruokaa, saippuaa tai muita välttämättömyyksiä. Kuulemma myös viime kesänä vangit kyllästyivät todella kämäsiin asuinolosuhteisiin ja päättivät mellakoida. Mellakat kestivät pari viikkoa ja sinä aikana vangit polttivat vankilassa melkein kaiken mikä paloi. Lopulta pääministerin tai presidentin piti puuttua mellakoihin ja lupasi parantaa vankilan olosuhteita. Tällä hetkellä vankilan uuden lisäsiiven rakennukset ovat meneillään. Mutta joo, ei kyllä hirveesti kannata tehdä mitään laitonta täällä, eikä edes tulisi mieleen koskeakaan huumeisiin. Täällä se on oikeesti törkeen vaarallista.
Sellainen oli siis ensimmäinen kouluviikko. Perjantaina oli vapaata ja päätettiin viettää muiden oikistyttöjen kanssa sushi- ja pooli-päivä. Käytiin viereisessä sushi-paikassa syömässä ja sitten siirryttiin köllöttelemään altaalle. Olin edeltävänä päivänä käynyt hakemassa parit uimapatjat meille ja ne osottautuivat oikein päteviksi.
Oli todella hauskaa ja tytöt saavat ehdottomasti tulla uudestaankin hengailemaan poolille meidän kanssa :)
Oho, tulipa kirjotettua paljon. Sori, tuntuu vaan että täällä tapahtuu niin paljon ja tekee mieli tietysti selittää kaikesta :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti