Kesäkuu Ausseissa

En ookkaan pitkään aikaan taas muistanut kirjotella tänne. Aika on mennyt ihan tajuttoman nopeasti täällä Ausseissa, eli hauskaa on siis ollut :D Mulla on kans ollut vähän ongelmii keksii, että mitä mä kirjottaisin tästä paikasta, kun tuntuu että on vaan niin paljon sanottavaa, en tiedä mistä alottaisin. Ehkä alotan siis alusta, eli kesäkuusta :)

Olikin hassua Filippiineillä ruveta matkustamaan yksin. Mua jännitti aluks aika paljon idea yksin matkustamisesta, mut sitten älysin tos vähän aikaa sit et hei, mähän voisin vaiks sohvasurffaa tän ekan kuukauden mitä oon Ausseissa. Ei siis muuta kuin tuumasta toimeen. Mä päädyin tekee ittelleni profiilin couch surfingin nettisivuille ja laitoin heti muutaman sohvapyynnön menemään. Sohvasurffaus siis toimii sillä tavalla, että ihmiset on verkostoituneet yhden nettisivuston kautta ja ihmiset saa mennä ilmatteeks asumaan toisen tyypin sohvalle. Tää on oikeestaan kohtalaisen kätevää, koska tällai tulee päästyy paljon paremmin sisään paikalliseen menoon kuin menemällä hostelliin tai hotelliin.

Sain Perthistä muutaman pyynnön sohvalle ja päädyin yhtien Uusseelantilaisten poikien kimppakämppään, koska ajattelin et siellä on varmaan chillein meininki. En ollut kovinkaan väärässä :D Viikko neljän jätkän kanssa oli todella hauska ja kun lähdin sieltä, tuli todella ikävä :) Harmitti oikeastaan lähteä Perthistä niin paljon, että alkoi vähän kutkuttamaan se 12 kuukauden työviisumi. Perth muistutti mua todella paljon Suomesta, jostain omituisesta syystä. Se tuntui välittömästi kodilta. Lisäksi jätkien kanssa tuli tutustuttua aika huolella yöelämään ja vaan chillattuu. Lepposa elämänmeno kutsu mua puoleensa. Tapasinkin mun Perthin viikon aikana tosi monta eri tyyppiä, ketkä oli tullu töihin Perthiin ja vaan jääneet jumiin, kun tykkäsivät paikasta niin paljon :) I can relate. Alkaakin naurattaa mitä mun kaveri Joonas sanoi mulle joulukuussa kun olin lähdössä matkaan ja mietin blogille nimeä. Kun päädyin siihen että se on ”sinne ja takaisin”, niin Joonaksen mielestä paremmin olisi sopinu sinne ja ehkä takaisin.. Alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa siltä että Joonas saattoi olla oikeassa ;D

Olikin hauska tutustuu uusseelantilaisiin sen viikon aikana. Pojilla oli todella monesta jutusta erittäin eroavat mielipiteet, mutta jotenkin tää ei ees häirinny mua. Todella avartavaa kerrankin jutella ihmisten kanssa, ketkä ei välttämättä oo ihan kaikesta mun kanssa tismalleen samaa mieltä. Jätkistä näki heti että heillä oli tosi hyvä ryhmähenki, eikä yhtään ihme, kun suurin osa pojista oli serkuksia Christchurchista.

Kenguru-burgeri? En oo viel maistanu mut kuulostaa eksoottiselta

 Kuuluisa Fremantle Prison piti käydä kattomassa

Alkuperäisen kokoiset sellit oli kohtalaisen ankeita

Juuri ennen kuin vankilatoiminta lopetettiin, annettiin

vangeille lupa maalata sellien seiniä

Aika kaamee hirttosilmukka

Perth Kings Parkista nähtynä :)

 Kings Park

Jättimäinen puu Kings Parkissa

Haikein mielin jatkoin kuitenkin matkaa viikon jälkeen junalla kohti Adelaidea. Australiassa junalla matkustaminen ei oo kovin nopeaa puuhaa. Välimatka Perth-Adelaide kesti 42 tuntia :D Onneksi junassa oli astetta mukavammat penkin kuin veeärrällä. Penkit oli todella leveät, niissä oli todella iso jalkatila ja penkit meni melkein vaakatasoon. Sain siis öisin (ja välillä vähän päivisinkin) nukuttua ja matka meni todella nopeasti. Mun vieressä istui todella mielenkiintoinen aussijantteri, joka katto mun kanssa leffoja ja tykkäsi innostua niistä erittäin paljon ja kommentoida niitä :D hauska tyyppi. Ravintolavaunu oli meistä seuraava vaunu ja sieltä sai koko ajan ostettua hyvää lämmintä ruokaa. Läppärin akkua sai kätevästi ladattua ravintolavaunussa, niin tulikin katottua matkan aikana vajaa kymmenisen leffaa :D

 Meidän juna

 Ihanan leveet penkit

 Ravintolavaunusta

Meidän reitti, onneks ei tarvinu jatkaa Sydneyyn, se ois ollu 24 tuntii lisämatkaa :D

Adelaidessa olikin taas uusi sohva oottamassa mua. Tällä kertaa kyseessä oli paikallinen jantteri, joka oli asunut koko ikänsä Adelaidessa. Saavuin tiistaina Adelaideen ja olin päättänyt olla siellä sunnuntaihin asti, eli viisi päivää yhteensä. Kun saavuin uuden isännän luokse, hän ilmoitti heti että pystyykin hostaamaan mua vain 2-3 päivää, eikä viittä päivää, niin kuin oltiin sovittu. Tämä tuli aikamoisena yllätyksenä, kun ottaa huomioon, että olin kuitenkin ilmoittanut päivät sohvapyynnössäni. Harmitti kans se pikkasen, että mulle oltiin tarjottu kolmea muuta sohvaa, niin olisin voinut mennä jonkun näiden luokse mieluummin. Olin valinnut kuitenkin tämän tyypin, koska sillä oli yli 70 positiivista kommenttii sen sohvasurffausprofiilissa. Meillä ei muutenkaan mennyt ihan yhteen tämän tyypin kanssa ja oikeastaan oli ihan hyvä että olinkin siellä vaan kolme päivää, koska yksikin päivä lisää niin olisi varmaan lopullisesti mennyt hermo koko jantteriin.

Mulla oli koko ajan tän mun Adelaiden tyypin luona sellainen olo, että olin tiellä ja hirveä vaiva tälle. Tää tyyppi koko ajan vähän vihjailevasti valitti kaikista aiemmista sohvasurffareista ja miten kiittämätöntä porukkaa tosi moni on. Tämän lisäksi kukaan ei kuulemma pidä häneen yhteyttä surffauksen jälkeen.. ylläri. Tästä tuli kaikkea muuta kuin tervetullut olo ja loppuajan siellä tuntuikin että joutui koko ajan olemaan varpaillaan. Ihmettelinkin suuresti että minkä takia tää jantteri ees tekee koko sohvasurffausta, kun siitä oli tullut kyyninen koko jutun suhteen.

Selitin yks päivä mun tälle tyypile, kuinka innoissani oon siitä, et pääsen takas Suomeen ja voin alkaa ite hostaan sohvasurffareita. Sit tän kommentti siihen oli et sen mielestä surffaajat, jotka ei hostaa, on tosi itsekkäitä. Jaahas. Mulle on kohtalaisen sama hostaako surffarit, etenkin kun ottaa huomioon et kaikkien elämäntilanne ei oo sellanen, että voisi edes hostata.

Ei mun aika Adelaidessa kuitenkaan ihan pilalle mennyt tän jantterin takii, mulla oli oikeastaan ihan hauskaakin. Tää tyyppi asu yhdessä lähiössä, ihan 100 metrii rannalta, missä oli ihana kävellä ja käydä kattoo maisemii :) Adelaide on tosi kiva kaupunki ja siellä on erityisen ihana kauppahalli, mistä käytiinkin yhtenä päivänä ostamassa kaikkia herkkuja ja tehtiin yhdessä tapaksia :) Katottiin kans samalla Aussifutista kun syötiin tapaksia ja tää jantteri opetti mulle footy:n(aussifutiksen) säännöt. Muistutti aika paljon mun mielestä rugbyy tai jenkkifutista. Oli ihan hauskaa kattoo matsii, vaikka kestikin ikuisuus, ennen kun älysin että mitä pelissä edes tapahtuu :D Tää mun sohvaisäntä oli kans puoliks aborginaali ja kertoi jännän faktan, että vaikka ausseista noin 2% on aborginaaleja, niin 11% AFL:n (aussie football leaguen) pelaajista on aborginaaleja.

 Adelaiden keskustaa

 Auringonlasku Adelaiden rannalla

 Paikallisen viinilaakson viini, mun uus lemppari!

Mmm, tapaksia noms :)

Jatkoin matkaa siis muutaman päivän jälkeen taas junalla Adelaidesta kohti Alice Springsiä, mikä on kohtalaisen keskellä Australiaa. Tarkoituksena oli vaan chillaa siellä viikko ja vaan naatiskella. Päädyin asumaan yhteen kivaan hostelliin, missä törmäsin pariin suomalaiseen tyttöön, ketkä oli töissä Alicessa. Näiden tyttöjen, Iinan ja Pauliinan, kanssa hengailinkin sitten viikon ja tutustuin tosi moneen kivaan tyyppiin. Viikko meni ihan liian nopeasti, kun tuli tehtyy yhdessä kaikkea kivaa ja Alicen porukka oli kans tosi mukavaa, kaikki ottivat mut ryhmään mukaan tosi helposti ja oli tosi ystävällisiä.

 Näyttää houkuttelevalta, mut ei tullu käytyy hostellin poolissa,

koska ulkona oli suunnilleen +15c :D

 Beanie-festarit! Beanie on siis sellanen pipo,

mikä on suosittu etenkin aborginaalien keskuudessa

 Täältä olisi saanut ostaa mukaan oman beanien,

mutta valitettavasti oli hinnat kohtalaisen hapokkaita (n.50e)

 Tää oli ehkä mun lempparein beanie :D

 Tää oli kans söpö :D Tää päässä ois hienoo

kulkee keskel Stadii :D

 Beanie-puu :D

 Yhtenä päivänä päätettiin porukalla kiivetä läheiselle Mt Gillen -vuorelle :)

 Oli kohtalaisen hapokas reissu, etenkin kun

edellisenä iltana oli mennyt kohtalaisen myöhäseen :D

 Oli kyllä voittaja-olo huipulla

 Upeat näkymät!

 Onneksi oltiin otettu mukaan piknik-eväät! :)

 Pauliina oli niin onnellinen kun sai tölkkimehua :D

"My can of juice!" :D

 Välillä oli vähän jyrkempiä kohtia

Päätettiin paluumatkalla hengailla

hetkinen nuotion äärellä :)

Alice oli muuten tosi pikkukaupunki ja kuulemma öisin tosi vaarallinen. Öisin ei saisi kaduilla kävellä yksin pimeän tultua. Alice onkin Australian murhapääkaupunki kuulemma. Yks paikallinen kaveri sano mulle, et mun pitäis kyl olla kohtalaisen turvassa siellä, koska siellä harvoin tapahtuu mitään valkoihosille. Olinkin siis kohtalaisen yllättynyt siitä, kun saavuin Aliceen, kuinka paljon näkyi aborginaaleja kaduilla. Tää sama paikallinen kaveri kertoi, että ne kerääntyy etenkin Aliceen juomaan yhdessä tai sit ne on karkotettu niiden yhteisöistä ja ne sen takia nykyisin asuu Alicen kaduilla ja lähinnä käyttää kaikki rahansa alkoholiin. ”It’s not the Australia you see in the brochures”, sanoi yksi walesilainen Richard mulle eräänä iltana kun istuttiin juomassa yhdessä baarissa Alicessa. En ollut todellakaan odottanut mitään tällaista, mutta tää on kuulemma yksi suurimpia ongelmia Australiassa. Aborginaalit eivät ole ollenkaan sopeutuneet länkkärikulttuuriin ja sen takia heillä on todella paljon ongelmia yhteisöissä. Toisaalta eipä heillä kovin helppo historia olekkaan white fellasien (valkoisten jantterien) kanssa. Olinkin kovin kiinnostunut kyselemään, mitä tapahtuu sitten siellä yhteisöissä, kun nyt tuntui, että sain vain erittäin yksipuolisen kuvan, kun näin näitä tyyppejä ainoastaan kaduilla ja usein ihan tuhannen päissään.

"Alcohol free area" oli kyllä täynnä tyhjiä pulloja ja lasinsiruja..

Todella moni koitti vastata mahdollisimman poliittisesti korrektisti mun kysymyksiin, kyseinen aihe on selkeesti arka täällä Ausseissa. Kukaan ei halua leimautua rasistiksi, kun vaan koittaa sanoa mielipidettään asiaan. Tapasinkin yhden tytön, Shaen, joka oli asunut melkein vuoden yhteisöissä ja ollut siellä töissä kaupassa ja postitoimistossa. Kysyin Shaelta ekaksi, että mitä on yhteisöissä heidän normaali päivänsä. Kuulemma nukkuvat suurimman osan päivää ja illalla lähinnä juodaan ja pelataan uhkapelejä. Lapset juoksevat ympäriinsä ilman kovin suurta valvontaa. Tosi harva jaksaa käydä koulussa myöskään, eikä kovin montaa tunnu kiinnostavan koko koulussa käynti. Shae sanoikin että hänellä saattaa olla hieman kyyninen kuva koko asiaan ja pahoitteli siitä. Lopuksi hän totesi, että koko homma on aika pattitilanne. Ei siihen olla toistaiseksi keksitty minkäänlaista ratkaisua, eikä sellaista ole näköpiirissä.

Tätä tilannetta on muutenkin todella hankala selittää, ilman että tänne tulisi aikamoinen tekstipläjäys. Olen itse ollut niin kiinnostunut koko tilanteesta, että olen kysellyt ummet ja lammet kaikilta, ketkä on ollut töissä yhteisöissä. Suurin osa on ollut samalla linjalla Shaen kanssa. Itse en oikeen tiedä mitä mieltä olisin asiasta. Tavallaan ymmärrän, minkä takia aborginaalit eivät halua mukautua länkkärikulttuuriin ja haluavat pitää kiinni omasta kulttuuristaa, mutta tavallaan joskus on pakko mukautua ympäröivään maailmaan. Niinkuin sanoin, erittäin hankala aihe ja en voi sanoa, että ymmärtäisin tilannetta läheskään niin paljoa, että voisin edes ruveta kommentoimaan asiaa sen enempää.

Taas kerran olin erittäin suruinen kun jouduin lähtemään Alice Springsistä kohti Darwinia, koska oli ollut ihanaa viikon aikana tutustua tosi kivaan porukkaan Alicessa ja tuli heti ikävä Alicen kivaa menoa. Onneksi lohdutti se, että sisko lensikin Darwiniin kesäkuun vikoina päivinä ja jatketaankin tästä reissua yhdessä seuraavat pari kuukautta. Minne kesäkuu meni?? Kohtahan oon jo melkein takas Suomessa :D