Baliarkea ja Nusa Lembongan

Viime viikolla tuli koulun jälkeen lähinnä surffailtua ja hengattua altaalla. Miian eka viikko täällä oli siis kohtalaisen lepposaa meininkiä. Mä oon koittanu nyt hirmusesti harjotella tota lyhyempää lautaa, että vois alkaa kohta harkitsemaan oman laudan ostamista.

Yhtenä päivänä koulun jälkeen ku mentiin rannalle ni nähtiin taas tällaista peliä, mitä paikalliset pelaa suunnilleen joka ilta Jalan Arjunalla. Yhä mysteeri, mikä peli on kyseessä.

Maanantaista keskiviikkoon oli siis ihan normaalisti koulua, mutta torstaina meillä oli visiitti meidän opettajan talolle. Meidän historian opettaja ja indonesian naisopettaja on siis naimisissa ja me mentiin käymään heidän kotonaan. Kyseessä oli siis ihan perinteinen balilainen koti, sellainen piha-alue, missä oli sitten useampi rakennus. Kaikilla rakennuksilla oli tietysti oma tarkoituksensa.

Denpasarin kampukselta 

Meidän kyyti koululta opettajan kodille

Denpasarin keskustaa

Opettajan kotipiha

Tosi yleistä että balilaisessa kodissa on kanoja ja kukko.

Perjantaina lähdettiin aika kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan kohti Lembonganin saarta(herätys oli klo 5.45). Piti ekaksi ajaa skootterilla toiselle puolelle saarta Sanurin satamaan ja sieltä otettiin 1,5 tuntia kestävä hidas vene. Matka meni yllättävän nopeasti kun oli hyvää seuraa ja ihania maisemia. Kiivettiinkin kesken matkan yläkannelle ihailemaan maisemia ja nauttimaan viileästä tuulesta.

Meidän reissuporukka eli Karoliina, mä, Anna, Alma, Heini ja Jutta :)

Heti satamassa huomasi että vesi oli selkeästi kirkkaampaa kuin Balilla.

Lembongan olikin astetta rennompi mesta verrattuna Baliin. Siellä ei oikeastaan autoja ollut kuin muutama, kaikki kulkivat lähinnä skoottereilla ympäri saarta. Paikalliset eivät selkeästi myöskään uskoneet kypärän käyttämiseen, vaan mun kauhuksi ajelivat pienillä, mutkaisilla teillä ilman kypärää.

Heti kun saavuttiin saarelle, otettiin majoitus yhdestä kivasta bungalowi-kylästä. Mä, Alma, Jutta ja Heini jäätiin yöks ja muut lähti saman päivän aikana lautalla takaisin Balille. Tavattiin bungalowi-kylässä yksi sukellusopettaja Mark, joka tietysti ystävällisesti kaivoi meille saaren kartan ja kertoi meille parhaat biitsit ja ravintolat jne. Superystävällinen tyyppi ja olikin hassu sattuma että oltiinkin tultu perjantaina saarelle, kun Mark kutsui meidät viikon isoimpiin(lue:ainoisiin) bileisiin. Sinne kuulemma tulee hiljaisena kautena se joku 20-30 ihmistä, eli Lembonganin mittakaavalla paljon. Lembongan ei siis todellakaan bilesaari ollut, mutta se saikin mut vaan tykkäämään saaresta enemmän.

Mentiinkin heti porukalla syömään aamupalaa Markin suosittelemaan warungiin ja olikin oikein herkullista. Tankkauksen jälkeen jaksoikin sitten mukavasti kävellä erittäin mäkistä reittiä toiselle puolelle saarta rannalle. Kävelymatka itsessään oli jo todella hauska, vaikka en ehkä olekkaan koskaan hikoillut niin paljon kuin siinä vajaassa tunnissa mitä käveltiin saaren halki.

Olikin hauskaa kun pääsi vähän hitaammalla tahdilla tutustumaan saareen, autokyydillä se olisi vain vilahtanut ohi. Lisäksi päästiin harjottelemaan hieman meidän indonesiaa, kun paikalliset pikkukyläläiset eivät hirveästi englantia osanneet. Pärjättiin jo kuukauden kielen opiskelun jälkeen aivan loistavasti :D

Saarella ei ollut hirveästi turisteja, lähinnä japanilaisia, jotka olivat tulleet päiväretkelle pakettiryhmän kanssa joita roudailtiin siellä paikasta A paikkaan B autoilla. Nusa Lembongan on tunnettu vesiurheilukohde ja siellä voikin harrastaa kaikennäkösiä eri lajeja jetskistä banana boattiin. Itekkin päätettiin ottaa lauantaille heti aamuun snorklausta.

Kun päästiin vihdoin toiselle puolelle saarta Markin suosittelemalle Dream beachille, se oli todella nimensä veroinen. Meidän lisäksi rannalla oli noin viitisen muuta ihmistä. Yltä päältä hiessä oli ihanaa pulahtaa yllättävän viileään ja kristallikirkkaaseen veteen. Löysinkin rannalta ihanan varjoisan paikan ja asensin pyyhkeen siihen ja nautin rannan hiljaisuudesta. Aika nopeasti sainkin sitten unesta kiinni ja otin pienet päikkärit.

Ihanan rantapäivän jälkeen koitettiin saada kyyti takaisin toiselle puolelle saarta, koska oli aika hikistä kävellä, mutta autoja ei ollut kuulemma lähellä. Päädyttiin siis taas kävelemään takaisin, mutta onneksi ei ollut kuitenkaan ihan mahdottoman pitkä matka.

Bungaloweilla käytiin vain pikaisessa suihkussa, koska kaikkien nälkä oli kävelyjen ja uintien jälkeen kasvanut aika suureksi. Taas mentiin Markin suosittelemaan ravintolaan, missä olikin totaalisen herkullista kanahampparia. Nam.

Ruuan jälkeen alkoi silmäluomet kaikilla painaa siihen malliin, että päätettiin skippaa Markin bileet ja suunnattiin vaan bungalowien poolille hengailemaan.

Enpäs tiedä koska viimeksi olisin mennyt nukkumaan klo 21.40, mutta nukahdin todella nopeasti. Olikin ollut aika rankka päivä ja hyvä että nukahdettiin ajoissa, koska seuraavana aamuna oli lähtö snorklailemaan jo klo 7.

Aurinkorasvalla varustettuna ja erittäin innoissaan Heinin kanssa :D

Joku kalasteli aamulla kielekkeen päädyssä, toivottavasti ei tuu liian iso kala ja vetäse alas.

Oli kuumottavaa ku manta ray uiskenteli vastaan.

Sain pienen pätkän siitä, kun se uiskenteli meidän lähellä syömässä planktonia.

Piti vakuuttaa Almalle et mul on kyl isompi pala jos manta ray käy fronttaa.

Tytöt pitämässä lepohetkeä meidän veneellä. Olikin luksusta kun meillä oli 

nelisteen oma vene, reissun hintahan oli noin 10e per nenä ja kesti 3h. 

Snorklailureissun jälkeen käytiin nopeasti syömässä ja sitten suunnattiinkin takaisin Balille. Lauantaina illalla pidettiin etkot meidän villalla ja suunnattiin sitten Kutan yöhön. En juonut kuin muutaman juoman ja kotonakin olin jo kolmelta, koska sunnuntaina oli tarkoitus mennä heti aamusta surffaamaan.

Sunnuntaiaamu ei mennyt kyllä yhtään putkeen ja olikin sitten karumpi herätys kun kaakao oli mennyt pilalle :( samoin appelsiinimehu oli ihan omituisen hajuista ja piti heittää pois :( ja sitten kaiken kukkuraksi en löytänyt skootterin avainta mistään. Käytiin tyttöjen kanssa kirjaimellisesti koko kämppä läpi. Sitten pitikin soittaa skootterin vuokraajalle Inyomanille, että tarvitaan vara-avain.

Surffaussuunnitelmat muuttuikin sitten Inyomanin odotteluksi. Lopulta Inyoman laittoi viestiä, että pääsee vasta ihan illalla, niin päätettiin tyttöjen kanssa suunnata kutalle hieman shoppailemaan. Illalla kun päästiin kotiin päätettiin Miian kanssa käydä Niinan skoballa hakemassa ruokaa ja kun laitoin kypärän päähän niin mun skootterin avain tipahti sieltä jostain vuoren sisältä lattialle. Yllätys oli aikamoinen kun sekä mä että Niina oltiin moneen otteeseen ravisteltu sitä kypärää että olisko se siellä. Noh, onneksi löytyi ennen kun Inyoman oli kerennyt tuomaan vara-avaimen. Taidan käydä ostamassa tohon jonkin jättimäisen avaimenperän.