Sumatra: Osa 1

Viime viikolla päätettiin tehdä reissu Sumatralle, Indonesian suurimmalle saarelle. Sumatra on noin 3 kertaa Jaavan kokoinen ja maailman 6. suurin saari. Sumatra on hieman maaseutumainen mesta ja vaikka se onkiin kooltaan todella jättimäinen, niin silti siellä asuu "vain" 50 miljoonaa ihmistä. Jaavalla asuu siis 135 miljoonaa ihmistä.

Punaisella siis Sumatra, sen vieressä Jaava ja Jaavan päädyssä Bali :)

Keskiviikkona illalla heti koulun jälkeen mä ja Niina otettiin lento Jaavan kautta Sumatralle. Meillä oli aika lyhyt vaihtoaika, 1h 40min, ja vähän kuumotti siinä vaiheessa kun Balin päässä kone oli melkein tunnin myöhässä. Onneks oltiin käsimatkatavaroilla liikenteessä ja tehty check-in jo netissä, ni ei ollut mitään hätää. AirAsia on kyl ehkä ainoo halpalentoyhtiö, mikä ei nillitä käsimatkatavaroiden koosta, ainakaan en oo koskaan huomannu et se nillittäis. Mul ja Niinal oli molemmilla rinkat ja käsilaukut käsimatkatavaroina. Toisaalta meidän rinkat oli kyl vaan puolitäynnä.

Heti ku saavuttiin jo Jaavalle vain reilun tunnin lentämisen jälkeen, niin huomas jo hirveen eron Balin kulttuuriin. Meitä tuijotettiin tosi paljon. Taidettiin ollakkin Bandungin lentokentän lähes ainoat naiset, kenellä ei ollut huntu päässä. Balilla on muslimeita vain 5%, mutta muilla pääsaarilla onkin selkeästi enemmän. Onneksi mulla oli jalassa pitkät shortsit ja t-paita. Nopeasti laitoin pitkähihasen päälle ja huivia peittävämmin kaulaan, ni tuli vähän vähemmän ahdistava olo siitä tuijotuksesta. Tosi paljon meitä tuijotettiinkin tän reissun aikana. Meidän paikallinen kaveri sano et paikalliset harvoin näkee valkoihosii ihmisii, etenkin maaseudulla. Jotku ei oo koskaan nähnyt länkkärii. Siksi siis tuijotus, toki muitakin syitä löytyy, mutta se oli kuulemma pääsyy.

Oltiin Medanissa, Sumatran saaren pääkaupungissa, keskiviikkoiltana lähemmäs puolta yötä. Mentiin nopeesti siitä vain taksilla meidän varaamaan hotelliin nukkumaan kunnon yöunet, koska aamulla piti lähteä ajoissa ajamaan kohti Lake Tobaa. Hotelli Medanissa maksoi noin 25e yöltä ja oli ihan semi-ok. Lakanat oli kai puhtaat, mutta kohtalaisen kuluneet, tahraiset ja reikäiset. Todella hämmentävää Sumatralla oli se, että hotellit oli kalliita ja jäätävän likaisia. Normaali hotelliyöhinta Indonesiassa on siis noin 10-20e per huone ja tuolla rahalla yleensä saa jo kohtalaisen luksusta.

Medanin eka hotelli

Medanilainen moskeija

Näitä kolmipyöräisiä mopoja( nimeltään becak) oli paljon. Niillä olikin kätevä kulkea Medanissa ja kyyti toiselle puolelle kaupunkia maksoi max 25k/2e. Tosta sivuvaunusta tuli mieleen maitokärry.

Aika perusmaisemaa Medanista, tältä suurkaupungit täällä näyttää, 

vaikka Medanissa onkin 2 miljoonaa asukasta.

Aamulla vedettiin nopeesti hotellilla huoneen hintaan kuuluva aamupala, eli paahtoleipää ja kananmunaa. Olisi siihen kai muitakin juttuja kuulunut, mutta ei tehnyt mieli ruveta klo 8 aamulla kokeilemaan paikallisia ruokia noutopöydästä, etenkin kun on 5h ajomatka edessä, niin ei halua että vatsa menee ihan totaalisen sekaisin.

Otettiin hotellilta kyyti pitkän matkan taksiasemalle (50k/4e per auto) ja sieltä taksiasemalta otettiin 8 hengen auto Parapatiin(65k/5e per nenä), eli Lake Toban rannalla olevaan kaupunkiin. Laitan näitä hintoja tähän siis lähinnä sen takia jos muut vaihtarikaverit haluu tehdä Sumatran reissun, niin voi täältä vähän laskeskella, millä budjetilla siellä voi liikkua.

Automatka kesti noin 5 tuntia ja autoa vaihdettiin 3 kertaa. Ensin meidät ajettiin Medanista Siantariin ja siellä odoteltiin Niinan kanssa 40 minuuttia lisää kyytiläisiä autoon. Sieltä jatkettiin matkaa Parapatiin, mistä saatiin napattua lautta(10k/1e) Samosirin "saarelle" Tuktukin pikkukylään. Samosir on siis paikallisten mielestä saari Lake Toballa, mutta oikeasti se on pienellä maasillalla kiinni mantereessa. 

Lepposaa lauttamatkustamista

Tuktuk järveltä kuvattuna

Jo lautalla muutama paikallinen jantteri tuli myymään meille hotellihuoneita. Parit hotellit käytiinkin sitten katsomassa ja päädyttiinkin sellaiseen mestaan kun Bagus Bay. Bagus tarkottaa indonesiaksi siis hyvä. Ihan kiva huone saatiin(100k/8e per huone per yö), se olikin yksi Bagus bayn kalliimpia huoneita. Kaikki halvat 60k/5e huoneet oli mennyt jo. Huoneen hinnoista kannattaa Indonesiassa ainakin koittaa tingata ja aina auttaa sanoa harga mahasiswa(opiskelijahinta). 

Portaat meidän huoneeseen

Ihanat näkymät huoneen partsilta järvelle

Bagus Bayssa oli siis ihan kohtalaisen siistihköt huoneet, lakanoissakin vain muutama reikä, mutta ruoka siellä oli ihan hirrrrveää. Otettiin Niinan kanssa nälkäisinä kanaburgerit ja ajateltiin, että näissä ei voi epäonnistua, sinnehän tulee vain kanafilee ja leipä. Kun saatiin annokset, oli meidän ilmeet varmaan aikamoiset. Ranut oli ihan övereiks kokattuja ja pihvi oli ehkä kanaa. Veikkaan et se saattoi olla kanajauhelihasta tehty, mutta Niinan mielestä se maistui maksalta, mun mielestä kalanruodoilta. Hirvein hamppari mitä oon ikinä maistanu. Jätin ekan haukun jälkeen kyllä loput syömättä ja naurettiin että onpas hirveetä. Sitten kun tarjoilija tuli ja kysyi että maistuiko, niin sanoin rehelliseen suomalaiseen tyyliin vähän repeillen että "No, it was horrible" :D Tarjoilija näytti hieman kauhistuneelta ja sitten saatiinkin aika hyvä alennus hinnoista. Eipäs siinä mitään, saatiin myöhemmin vedettyä paremmassa paikassa herkullista pitsaa, niin selvittiin ihan hyvin.

Yääk, piti oikeen ottaa kuva ku oli niin hirvee :D 

Pilliki meni pullon sisään! Eikö mikään voi onnistua argh :D

Bagus Bayn huoneessa oli siis parisänky hyttysverkolla ja kylmä suihku. Ja kylmä suihku Sumatralla todellakin tarkoittaa sitä. Tuntuu kun kylpisi jääkaappikylmässä vedessä. Etenkin kun Sumatralla oli selkeästi kylmempi ilmasto kuin Balilla. Lake Tobahan on maailman suurin kraaterijärvi ja sijaitsee siis tulivuoren sisällä. Oltiin kohtalaisen korkealla ja sen takia ilmakin oli viileämpi. Pitkät housut olisi olleet hyvät, mutta valitettavasti en sellasii ollu pakannut mukaan. Onneks oli sentään ohut villapaita ja huivi mukana, niin pysy lämpimänä.

Tuktuk oli siis tosi pikkukylä, missä samat tyypit tuli koko ajan vastaan. Siellä oli todella rento meno ja olikin ihanaa kun paikalliset ja länkkärit moikkaili toisiaan kaduilla. Etenkin paikallisten hello-huutoja ei seurannut "taxi?" tai "shopping?", mihin Balilla on jo tottunut. He haluavat vain moikata. Ihanaa :)

Oli kanssa hauskaa kun paikalliset kaikki osas jonku verran suomea. Siis ihan muutamia sanoja. Kaikki kysy aina mistä ollaan kotoisin ja kun sanottiin Suomesta, niin tuli vastaukseksi "vittu! perkele!" :D Siinä olikin kiva kuunnella kun kaikki kiroilee meille :D Melkein kaikki oli myös tavannu Rikun ja Tunnan ku ne oli tekemässä Madventures-ohjelmaa Lake Toballa.

Mentiin illalla nukkumaan jo vähän ysin jälkeen, matkustaminen oli todella ollut niin rankkaa. Etenkin kun autossa ei ollut mitenkään kovin mukavat oltavat kun autot ja tiet oli aika huonoja. Autoissa ei tietenkään ollut turvavöitä kaikille penkeille ja autot ohittelivat toisiaan mua ainakin kohtalaisen kuumottavalla tavalla koko matkan ajan. Sen lisäksi Sumatralla tiet ei todellakaan ole yhtä hyvässä kunnossa kuin Balilla. Kuopat oli usein syviä ja leveitä, joskus jotain puol metrii syviä. Pientä merisairautta aiheutti automatkustus, missä auton pitää koko ajan puikkelehtia muiden autojen ohi ja sit väistellä samalla kuoppia. Tietysti kaikkia kuoppia ei voinut väistää, niin oli kanssa aika töyssyistä menoa.

Mutta vaikean automatkankin jälkeen oli Lake Toba niin upea paikka että oli todellakin ollut sen arvoista. Seuraavana aamuna pitkien unien jälkeen vuokrattiin skootterit(75k/6e per päivä sis tankillinen bensaa) ja lähdettiin ajamaan ympäri Samosirin saarta. Näkymät oli todella upeat vaikka Samosirilla ei varsinaisesti ole mitään "nähtävää". Käytiin jollain kuninkaan haudalla ja jollakin vanhalla käräjäpaikalla, mutta oikeastaan muuten vaan nautiskeltiin näkymistä ja ihanasta skootterihuristelusta. Tiet oli yllättävän hyvässä kunnossa, mutta yhdessä kohtaa iski kuumotus kun näki käärmeen tiellä. Sitä meinasi jo melkein unohtaa että ainii, mähän oonkin keskellä villeintä viidakkoa. Käärme oli kuollut, kun joku oli ajanut sen päälle, mutta kyllä sen jälkeen mulkoilin kaikkia narunpätkiä epäileväisesti. Sumatran käärmeethän on kohtalaisen myrkyllisiä ja usea tappaa jo tunnin sisällä. Meidän paikallinen kaveri kyl sano et ne harvoin tulee ihmisten lähelle, mutta se ei silti helpottanut mun kuumotusta.

Kato, äiti, oli kypärä. Piti ihan erikseen pyytää :D

Perinteiseen tyyliin rakennettu batak-talo(batak=pohjoissumatralaiset)

Batak-hauta

Ajettiin siis parin tunnin matka Tuktukista rantaa pitkin mantereelle katsomaan luonnon kuumia lähteitä. Ne oli kohtalaisen mitäänsanomattomat, mutta rankan skobamatkan jälkeen oli kiva pysähtyä syömään lounasta. Ruokapaikat oli yllättävän huonoja ja sainkin taas todella epäilyttävää friteerattua kanaa. Lounaan jälkeen oli kyllä kiva pulahtaa uimaan ravintolan uimapaikasta. Olikin ollut ikävä ihanan puhdasta ja raikasta järvivettä. Vesi oli myös yllättävän lämmintä, ehkä noin 25-asteista.

Kuumat lähteet

Rappuset järveen

Näkymää uintipaikalta

Lopuksi ajettiin vielä tunnetulle näköalapaikalle lähellä Tuktukia. Tie sinne oli aluksi, noin parin kilsan ajan, ihan jäätävässä kunnossa. Hyvä että skoba pysyi edes pystyssä. Mutta sen noin vartin jäätävyyden jälkeen tie muuttui ihan miellyttäväksi ja maisemat upeiksi. Ylhäältä näkyi todella kauas järvelle. En ole kyllä koskaan nähnyt noin suurta järveä, se näytti aluksi ihan mereltä, kun se oli niin suuri.

Näyttää kuvassa jopa yllättävän helppokulkuiselta :D

ja kanoja tietysti tiellä, niitä sai aina kyl olla väistelemässä

Tää kuva on ihan kämänen verrattuna siihen mitä noi maisemat oli

livenä. Ja tosta ei ees nää kuinka korkeella me oltiin, mut oltiin kyl

tosi korkeella :D Cantik sekali!(Todella kaunista)

Iltamaisemaa

Illalla oltiin kohtalaisen rikki, oltiin oltu liikenteessä noin 9 tuntia. Koko aikaa ei tietenkään ajettu, mutta melkein. Illalla mentiin istumaan iltaa muutamalle paikallisten janttereiden kanssa. Lähinnä oli siis muita reissareita tai Tuktukissa vakituisesti asuvia länkkäreitä. Melkein joka ilta Tuktukilla jossain hengataan porukalla ja soitetaan kitaraa. Todella rentoa elämää. Mutta meillä oli seuraavana aamuna taas aikainen herätys, niin hengattiin vain hetkinen.

Baarin omistaja anto mun leikkii baarimikkoo :D