Filippiinit osa 1: Boracay ja Bohol

Meidän matka Balilta alkoi varhain aamulla kohti Filippiinejä, piti herätä jo kolmelta ja lähteä lentokentälle, kun lento lähti jo kuudelta. Meidän lento meni Kuala Lumpurin kautta ja siellä olikin 12 tunnin välilasku. Tää aika tietysti taas hyötykäytettiin mihinkäs muuhun kuin shoppailuun :D Taas saattoi tulla pikkasen lisäpainoa rinkkaan, mutta minkäs sille voi kun Kuala Lumpurin kaupoista aina löytää kaikkea hienoa.

Näkymä meidän Kuala Lumpurin lounaspaikasta :)

Myöhään illalla meidän lento menikin Manilan lähelle Clarkin lentokentälle, minkä läheisyyteeen jäätiiin hostelliin yöksi, koska seuraavana päivänä meillä oli lento Kaliboon, lähelle Boracayn saarta. Lento Kaliboon kesti vain tunnin, mutta sen jälkeen bussi- ja lauttamatkat Boracayn saarelle kestivät pari tuntia.

Boracayn saari on yksi Filippiinien isoimpia turistipaikkoja, ja vaikka se olikin ihan kohtalaisen kiva paikka ja löytyi kivoja ravintoloita, niin tykkäsin esimerkiksi Gileisetä selkeästi enemmän. Mun Boracayn aikaa hieman synkensi kans ehkä se, että olin välillä vähän rasittavan flunssainen ja jäätävä yskä ei ottanu loppuakseen.

En ole koskaan käynyt Kanarian saarilla, mutta veikkaan että meno taisi olla kohtalaisen samantyylistä kun tuolla. Ainoastaan tuolla oli tosi paljon korealaisia ja japanilaisia. Kuulemma myös paljon venäläisiä, mutta niitä ei hirveästi näkynyt siellä. Venäläiset turistit ovat kyllä kohtalaisen tunnettuja siitä, että elelevät mieluummin siellä omissa isoissa ja hienoissa resorteissaan erossa muusta maailmasta. ”I come to the Philippines to sunbathe on the hotel pool, da."

Boracayn pääbiitsi eli White beach (minkä kerran väärinkuultuna
luulin et yks tarjoilija sanoi white bitch :D)

Satuttiin osuu rannalle ku hengenpelastajilla oli
kisat meneillään. Panas sekali! :D

Boracayn pääbiitsi ei ollut mitenkään superhieno, mutta kuulemma saaren muut, hiljaisemmat rannat ovat todella nättejä. Boracaylla törmättiin myös suomalaiseen jantteriin, Villeen, joka liittyi meidän matkaseurueeseen Boracayn loppuajaksi. Alma ja Niina kävivät katsastamassa Villen ja yhtien tanskalaisten kanssa nämä biitsit veneretkellä saaren ympäri, kun itse valitettavasti vaan parantelin flunssaa meidän kämpillä. Boracaylla oli kyllä ihanan puhdasta vettä ja koska aallokkoa ei ollut melkein ollenkaan, siellä oli kiva pulikoida. Ravintoloita oli myös aika moneen makuun ja olikin hauska pitkästä aikaa juoda ihan drinkkejä ilman pelkoa siitä, että niissä olisi metanolia. Tämä oli siis ykkössyy, minkä takia Balilla ei tullut hirveesti juotua drinkkejä.

Kiva drinksubaari biitsillä

Tytöt ja Ville :D

Tässä oli mun yks Boracayn lemppareimpii ruokakojuja: Shawarma!
Kunnes mä yks päivä söin niitä liikaa ja en oo sen jälkeen pystyny
ees kelaa koko shawarmoja, yöks :(

Boracayn kalamarkkinat. Käytiin täältä ostamas kala
ja paikallinen ravintola grillas sen meille :)

Meidän fisu! Kellään ei ollu mitään hajuu miten valitaan
kala, mut tää näytti ihan pätevältä yksilöltä :D

Ja se olikin todella herkullinen :)

Boracaylla tulikin vietettyä pari aika rentoa päivää ja olikin todella hauskaa, vaikka saari ei ihan mun makuun ollutkaan. Onneksi hyvä seura korvasi saaren puutteita :D Kaikki me tytöt taidettiinkin melkein yhteen ääneen todeta siinä vaiheessa kun piti heittää hyvästit Villelle Caticlanin satamassa, että tuleehan sitä ihan ikävä :)

Päätettiin jatkaa Boracaylta matkaa kohti vähemmän turistista Boholin saarta. Reissuun lähdettiin aikasin lauantaiaamuna ja ekana edessä oli pienen lauttamatkan jälkeen 6 tunnin bussimatka Caticlanista Iloiloon. Bussimatka menikin todella nopeasti nukkuessa ja audiokirjaa kuunnellessa. Iloilossa kerettiin vaan nopeasti syömään herkullista italialaista pastaa yhdessä halvassa ja ihanassa ravintolassa, ja sitten olikin edessä 15 tunnin lauttamatka Iloilosta Cebuun. Lauttamatkakin meni nopeasti, koska kyseessä oli yölautta ja suurin osa matkaa meni taas nukkuessa. Aamulla oli kyllä kohtalaisen tärähtänyt olo kun päästiin perille Cebuun. 26 tunnin matkustamisen jälkeen oli matkaseurue kyllä aika väsynyttä porukkaa. Cebusta pitikin jatkaa vielä parin tunnin lautalla vihdoin Boholin saarelle Tagbilaranin kaupunkiin. Kaikenkaikkiaan matka kesti siis 32 tuntia ja matkaa oltiin taitettu lautalla, bussilla, lautalla ja lautalla, plus muutama taksi sinne tänne.

Alma ja Niina chillaamassa sängyissä

Mä tuijotan horisonttiin ja pohdin selkeesti jotain syvällistä :D

Auringonlasku laivasta

Hyvää huomenta! Tää aamupala kuulu lipun hintaan. Nam! :D

Tagbilaranin rannikkokauupunki on Boholin pääkaupunki ja se oli todella pieni paikka. Meidän hotelli oli todella keskellä kaupunkia ja siinä oli ihanasti kivoja ravintoloita ja iso kauppakeskus lähellä. Filippiineillä syöminen on yleensä kohtalaisen halpaa, yleensä ateriat on noin 1-4 euroa.

Päätettiin tyttöjen kanssa seuraavaksi päiväksi vuokrata skootterit ja lähteä katsastamaan Boholin maaseutua. Olikin ihanaa pitkästä aikaa taas päästä ajelemaan skootterilla. Meille osui suurimmaksi osaksi päivää todella kiva sää, muutaman kerran piti mennä äkillisiä sadekuuroja pakoon jonkun katoksen alle. Kysyinkin meidän hotellin työntekijältä, että tietääkö hän millainen sää on, jos vuokrataan skootterit. Työntekijä vaan katsoi mua hetkisen ja totesi, että hän ei tiedä huomisen säästä, koska sää on aina todella arvaamaton. Aasiassa on ihanan hälläväliä-asenne säiden suhteen. On kyllä omituista palata takaisin Suomeen Ilmatieteen laitoksen kolmen tunnin tarkkuudella tulevien sääennusteiden pariin :D 

Meidän päiväreissun tarkoituksena oli siis nähdä sellaisia pieniä söpöjä apinoita, tarsiereita, ja kuuluisat suklaakukkulat. Olikin todella helppoa suunnistaa Boholilla, koska oli vain muutama päätie ja sen lisäksi paikalliset puhuivat maaseudullakin todella paljon englantia. Tiet oli myös muutamaa tietyömaakohtaa lukuunottamassa todella hyvässä kunnossa, ainakin verrattuna Indonesian teihin.

Ihania vanhoja rakennuksia tuli vastaan :)

Tytöt pitämässä taukoa

Tämä on jeepney, se on Filippiinien suosituin julkinen kulkuväline.
Nää siis keksittiin tokan maailmansodan jälkeen kun maassa oli
hirveä puute julkiselle liikenteelle ja jenkkien armeijajeepeistä
muokattiin tällainen pidennetty versio

Venailtiin yhden paikallisen jantterin kanssa sadekuuron loppumista

Mun skootterin peilissä oli rukousnauha suojelemassa mun
skobaa, olikin erittäin hyvä suojelija ku koko reissu meni todella hyvin :)

Tarsierit valloittivat mun sydämen heti ensisilmäyksellä. Aluksi en yhtään hahmottanut kuinka totaalisen pikkuruisista kamuista oli kysymys ja naurattikin kun kysyin portilla työntekijältä, että pitääkö kamera laittaa reppuun, varastaako tarsierit niitä samalla tavalla kädestä kuin normaalit apinat. Oli kyllä jälkikäteen ajateltuna erittäin kohteliasta työntekijältä, että hän tyytyi vain hymyilemään mulle hieman huvittuneesti, eikä revennyt päin naamaa. Tarsierit on ehkä just mun kameran kokosia ja olisi erittäin koomista edes kuvitella niitä yrittämässä raahata mun kameraa :D

So tiny! So adorable!

Tää yksilö näytti kyl siltä et sil oli
jotain maailmanvalloitussuunnitelmia
"I shall take over the world tonight, mwahaha!"

Jättimäiset silmät.. ja muutenkin vähän omituinen ilme :D

Jatkettiin sitten matkaa tarsier sanctuaryltä kohti suklaakukkuloita. Suklaakukkulat on siis pieniä identtisiä mäkiä, mitä on samalla alueella noin 1300-1800 kappaletta. Mentiin skoottereiden kanssa yhden suklaakukkulan huipulle ja sieltä olikin ihanat näkymät. Meille sattuikin sopivasti että iski ihan jäätävä trooppinen sadekuuro juuri kun oltiin vuorella ravintolassa syömässä lounasta ja se päättyi heti kun oltiin saatu tyttöjen kanssa masut täyteen. Matka takaisin kaupunkiin menikin hyvässä säässä.

Toisella puolella rinnettä olikin hieman synkempää.

Parin päivän jälkeen lähdettiinkin Tagbilaranista kohti Malapascuan pientä saarta. Malapascua on Cebun saaren pohjoisrannikolla. Todella moni oli kehunut Malapascuaa ja se on tunnettu etenkin hyvänä sukelluskohteena. Olin siis kohtalaisen innoissani siitä, että meidän viimeinen kohde ennen Manilaa oli leppoisa rantaloma, missä saa ihanasti ladatttuu akut hektistä Manilaa varten :)

Mä ja Alma aikaisin aamulla valmiina taas reissuun

Meidän hotellin työntekijä Tagbilaranissa
oli tosi lepposa jantteri

Olikin mopotaksissa sopiva teksti "In God we trust"
ku meidän rinkat sidottiin vähän huterasti siihen taakse :D

Toistaiseksi Filippiineistä on jääny mieleen se, että jännä vaikka tää on Malesian ja Indonesian naapuri, kuinka totaalisen erilainen paikka tää on. Täällä näkyy todella paljon sekä kristinuskon että espanjalaisten ja jenkkien vaikutus paikalliseen kulttuuriin. En ookkaan kovin usein matkustanut maassa, missä on näin kristittyjä ihmisiä, että se näkyy todella paljon myös arkipäivässä. Ihmisillä on tosi usein täällä ristejä kaulassa, rukousnauhoja esillä, täällä on todella paljon uskonnollisia patsaita ja kirkkoja. Tagbilaranissa meidän lähikauppakeskuksessa oli kauppa, missä myytiin pelkästään pyhimysten patsaita. Ihmisillä näkee myös yllättävän avoimesti uskonnollisia t-paitoja. Yhdellä vanhalla papalla luki paidassaan ”God is always good” ja toisella mun ikäisellä nuorella miehellä ”Real men pray”. En oo yhtään tottunut näin näkyvään kristinuskoon. Jotenkin mä aina oon kuvitellu kristinuskon vähän sellaisena taustauskontona, ei niin vahvasti vaikuttavana ihmisten elämään. Suomessakin aika moni munkin kaveripiiristä joko ei kuulu kirkkoon tai kuuluu lähinnä pintapuolisesti, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Filippiineillä noin 90% väestöstä on kristittyjä, eli 80% katolisii ja 10% lähinnä kristittyjä pienempiä kirkkoja. On ollut kyllä erittäin mielenkiintoista tutustua tarkemmin Filippiinien kulttuuriin. Vaikka kuinka paljon oon reissannut, en oo vielä tällaista paikkaa löytänyt mistään. Tykkään Filippiineistä kyllä todella paljon, oon todellakin tulossa joku päivä tänne takaisin :)

Tagbilaranin ostoskeskuksen kauppa