Villan etsintää: hapokasta

Vaikka meidän Balin hotelli oli ihan viiden minuutin kävelymatkan päässä biitsistä, meillä oli valtava hanke edessämme ja rantaleikit piti jättää hamaan tulevaisuuteen. Täysillä siinä sitten googleteltiin villoja ja otettiin yhteyttä muutamaan paikalliseen välittäjään. Asia exchange(meidän vaihtarijärjestö) olikin suositellut paria välittäjää.  Heti seuraavalle päivälle sovittiin yhden välittäjän kanssa aika katsomaan yhtä villaa.

Se ensimmäinen välittäjä, Ben, oli todella flegmaattinen saksalainen janari, jota ei näyttänyt kiinnostavan tippaakaan koko villan näyttäminen meille. Jäi siitä koko tyypistä niin huono maku suuhun ettei yhtään innostuttu siitä villastakaan. Etsintä siis jatkukoon.

Villan etsintää ensimmäisinä päivinä hankaloitti se, että peak seasonin ruuhkat oli ihan jäätävät. Ei keretty näkemään kovin montaa villaa per päivä kun välimatkat kesti vähintään tunnin, yleensä pari tuntia taksilla. Onneksi taksit ovat halpoja.

Toiselle päivälle oltiin sovittu jo paritkin treffit paikallisten villatyyppien kanssa. Toinen oli yksi paikallinen Yusiu, joka omisti yhden ihan semikivan villan Kerobokanista. Siellä olisi ollut kolme kahden makuuhuoneen yksikköä yhden yhteisen pihan ympärillä, minne oltaisiin sitten menty asumaan muutaman muun oikislaisen tytön kanssa jos tytöt olisivat villasta innostuneet. Villa oli itsessään ihan kiva ja Yusiu vaikutti todella mukavalta tyypiltä, mutta silti ei tuntunut siltä että oltaisiin löydetty just se villa missä halutaan asustaa 4 kuukautta.

Kuulin jälkikäteen yhdeltä meidän oikistytöltä, joka oli sitten soittanut Yusiulle ettei otetakkaan sitä sen villaa, että Yusiu oli mennyt ihan sekaisin ja ruvennut huutamaan että hän menetti hirveästi rahaa ja kuinka pettyneitä se oli meihin ja sitten lyönyt luurin korvaan. Todella hämmentävää ottaen huomioon ettei kukaan meistä koskaan sanonut että me otetaan se villa. Sanottiin koko ajan että meidän pitää kaikkien käydä katsomassa se ennen kuin tehdään päätös. Ihme tyyppi.

Samana päivänä vielä tavattiin yksi paikallinen välittäjä Inyoman, joka oli todella symppis. Se näytti meille muutamaa villaa mistä tykästyttiin yhteen. Siinä sitten sanottiin Inyomanille että halutaan nähdä se villa uudestaan seuraavana päivänä ja tavata omistaja ja alkaa tinkaamaan hinnasta. Oltiin Niinan kanssa jo ihan pähkinöissä että vihdoin löydettiin sellanen ihana missä on iso piha ja pooli ja kaikkea. Melkein kerettiin jo juhlistaakkin sitä, mutta sitten Inyomanilta tuli tekstari: villa olikin sitten varattu maaliskuulle asti. No hitsi, ei muuta ku eteenpäin.

Kolmantena villanetsintäpäivänä sovittiin näyttö yhden paikallisen välittäjän Farahin kanssa, joka olikin viemässä suurempaa ryhmää vaihtareita katsomaan kämppiä. Siinä sitten mentiin mukana, mutta Farah näytti ihan liian suuria kämppiä, koska muu porukka etsi selkeästi kimppakämppää. Sanottiin sitten Farahille että sovitaan joku toinen päivä treffit jos hän löytää jotain kahden makkarin kämppää meille. Farah sanoi että koittaa kyllä keksiä meille jotain.

Oltiin myös tosi paljon laitettu yksityisille villanomistajille viestejä Bali Advertiser -lehden ilmoitusten perusteella ja jopa jonkun verran tyyppejä vastailikin meidän viesteihin. Tosi moni oli joko sellaisia villoja mitä me ei haluttu tai ihan liian kalliita. Käytiin muutamaa omatoimisesti katsomassa neljäntenä päivänä.

Yksi villa jäi aika hyvin mieleen, kun se on ehkä yksi likaisimpia asioita mitä mä olen eläessäni nähnyt. Siitä olisi pitänyt ehkä ottaa kuvia, kun se oli oikeastaan aikamoinen nähtävyys jo itsessään: Balin likaisin villa. En tiedä ees mistä aloittaisin sen villan selittämisen. Siitä ehkä että ainakin yhdestä vessasta puuttui nappi pöntöstä, siinä oli vain reikä. Tai sitten siitä että valkoiset patjat oli värjäytyneet ruskeiksi. Tai ehkä niistä reikäisistä verhoista tai siitä että pooli oli ihan täynnä vihreää limavettä. Ihan kun joku likainen kiinalaisperhe olisi asunut siinä viimeiset 30 vuotta. Vuokra kuukaudessa vain 13 miljoonaa(noin tuhat euroa). Ei hitto yäk. Niisun sanoin: "En asuis tuolla vaikka mulle maksettais." Joo ei.

Siinä sitten heti sen villan jälkeen Farah soittikin meille ja kysyi halutaanko tulla katsomaan muutamaa villaa sen kanssa. Kävihän se. Sitten lopulta Farah näytti meille yhden villan, mihin rakastuttiin heti. Siinä oli kaikki mitä me haluttiin: kaksi makkaria, iso pooli ja tilaa kahdelle aurinkotuolille. Hetkinen siinä sitten juteltiin omistajan kanssa ja tingattiin. Kaikki kortit heitettiin pöytään: ollaan opiskelijoita, otetaan tää niin pitkäks aikaa, me ollaan kilttejä ja siistejä tyttöjä jne :D haha, se selkeesti sulatti omistajia jollakin tapaa, koska hinta tippui neljänneksellä. Tää me otettiin sit. Onneksi, koska toi oli oikeesti tosi, tosi rankkaa toi villan etsiminen. Mä olin ihan rikki. Neljä päivää hirveetä suhaamista ympäri Balin länsirannikkoa, mutta vihdoin löydettiin meidän mesta. Tää on ihana villa Kerobokanista, tässä hieman kuvia välittäjän sivulta, itse en ole kerennyt vielä napsia kuvia tästä villasta.

Ollaan nyt reilu viikko asustettu tässä villassa ja olen yhä erittäin rakastunut tähän. Tossa sadan metrin päässä on myös pari sushi-ravintolaa, mikä on erittäin suuri plussa. Toinen niistä on jo kokeiltu ja todettu totaalisen herkulliseksi :D

Sunnuntaina illalla eli päivää ennen koulun alkamistä päästiin muuttamaan tänne. Ei keretty hirveästi siis lepäämään kun heti seuraavana aamuna piti lähteä jo koululle orientationiin. Mutta jo se että vihdoin meillä oli oma villa oli suuri helpotus. Huh.